Ärrä-mies

2011-10-03T22:53:00.000+03:00

Olen lueskellut muiden blogeja ja tuhahdellut, jos niitä ei ole hetkeen päivitetty. Vaan sitten tuli vilkaistua tämän blogin viimeisimmän postauksen päivämäärää...hups. Tässä on vaan sellainen ongelma, etten oikein keksi mitään kerrottavaa. Ei me Rion kanssa oikein mitään tehdä, lenkkeillään vain. Kuviakaan ei ole, ja blogikirjoitukset ilman kuvia ovat vähän värittömiä. Tarvitsisin kipeästi toisen koiran ja kunnon kameran.

No mutta sellainen tapahtuma sentään, että käytin Rion viime viikolla osteopaatilla. Sieltähän sitte löytyikin lannerangasta (vai lanteesta, en nyt muista) jumi. Hieman vetkuttelua, ravistelua, painelua ja muuta osteopointia niin jumiutuma helpotti. Rio kyllä inhosi koko hommaa, kauhea paha setä laittoi pöydälle makaamaan ja kosketteli. Eikä emäntä auttanut ollenkaan, päin vastoin piti paikallaan siinä makuuasennossa. Osteopaatti sanoi, että käsittelyn jälkeen koirat ovat yleensä väsyneitä ja sitten ylivilkkaita. Piti paikkansa Rionkin kohdalla, joskin se ylivilkkaus ei ole vieläkään, viiden päivän jälkeen, hellittänyt. Kuinka jumissa ressukka on mahtanutkaan olla.

Ai niin, ja hieman käytiin ajelulla ympäri Suomen. Jyväskylässä näin pitkästä aikaa Tiinaa ja Pessi-lappista sekä Tiinan uusinta, Piika-bortsua (+Kilju-malikkaa) ja olipas ne valloittavia koko sakki. Ja Etelä-Suomessakin kävin vähän tutustumassa mahdollisen tulevan koirani mahdollisiin emä- ja isä-ehdokkaisiin, ja valloittavia olivat nekin :)

Mökkeilyä

2011-07-09T23:13:00.001+03:00

Oi voi, emäntä on merellä, holsku rannalla ja välissä suuri määrä vettä, mitä tehdä?

Ahaa, täällä on kiertotie

Nyt tuli tenkkapoo

Mitä teen, mitä teen?

Kestäisikö se päällä kävelyä...ei taida

Kai se on pakko hypätä

Iuuuu! Vesi on märkää!

Yökyökyök...

Huh, viimein kuivilla!

Saa olla kyllä viimeinen kerta kun lähdet yksisesi vesille!

No joo, poseerataan sitten

Pitää istua tukevasti, ettei liukastu

Ei kai toi vesi tänne asti pääse?

On tässä kyllä ihan hyvä päivystyspaikka

---

Kunnes tuli turhan kuuma:

Ja emäntä tuntui pysyvästi olevan pulassa:

Kesäkuulumisia

2011-06-19T00:05:00.002+03:00

Ihana kun on tullut kesä! Tykkään niin paljon valosta, kun aamulla on helppo herätä ja illalla voi mennä lenkille vaikka kuinka myöhään. Helleviikolla lenkkeily tosin jäi minimiin, kun ei vaan viitsinyt siellä kuumuudessa vaeltaa eikä Riokaan tuntunut kovin houkuttavan. Kiva havainto kuitenkin oli, että tää kämppä ei kuumene ihan mahdottomaksi, vaikka ikkunat länteen onkin. Pöytätuulettimella sai viilennettyä kuumimmat hetket, Rio makasi ihan tyytyväisenä sen vaikutusalueella.

Vaan minäpä se olin kaukaa viisas ja viime kesää muistellen päätin jo toukokuussa helpottaa Rion kesäeloa. Riollahan tuota turkkia on, liikaakin mun ja kesähelteillä myös Rion makuun. Koska se on laadultaan niin hyvää, en ajelemiseen viitsinyt ryhtyä. Siispä ostin Artero Super Coat -kamman (tällainen), joka siis samanlainen kuin Coat King. Ihan loistava vehje. Irrotti pohjavillan helposti, jätti päällyskarvan rauhaan eikä repinyt karvoja, sillä jopa kammoan-turkinhoitoa-Rio ei inissyt käsittelyssä. Pohjavillaa lähti kyllä kasakaupalla ja Rio tuntui käteen keritsemisen jälkeen ihan oudolta, kun jäljellä oli vain karkea päällyskarva. Ennen-kuvia voi katsoa edellisestä blogikirjoituksesta, tässä jälkeen-kuvia:

Suurin ero näkyi siis kaulassa, josta panta oli polttanut pois päällyskarvat. Samoin rintakehä oli selkeästi kevyempi. Livenä huomasi toki muutenkin eroa (mun silmään se näytti aluksi ihan kapiselta :D ), esimerkiksi selkä oli yläpuolelta katsottuna paljon kapeampi.

Tämähän ei kuitenkaan minulle riittänyt, vaan otin käteeni lisää turkinhoitovälineitä, ohennussakset nimittäin. Niillä sitten klipsuttelin pitkän aikaa ja tulos oli lopulta tällainen:

Joten nyt kun karva on puolipitkää, niin uudestaankin saisi helteitä tulla. Tämä viileämpi viikko on ollut kyllä myös mukava, kun on voinut tehdä pitempiä lenkkejä. Riolla on uusi kaveri, 4-kuinen collietyttö Chili, jonka kanssa Rio on päässyt setämiehistelemään lenkeille.

Chili osaa istua näin nätisti...

...ja riehua näin kamalasti

Laadultaan surkea kuva, mutta kun kerrankin Rio tulee luokse edes jonkinlaisella vauhdilla :P

Hauskaa kesää kaikille!

Ikioma koira

2011-03-30T13:26:00.000+03:00

Tänään on hieno päivä, sillä tänään Rio täyttää 6 vuotta ja samalla siitä tulee mun ikioma :)

Mikäänhän meidän elämässä ei muutu, mutta on se silti hienoa omistaa oma koira. Sijoitussopimus Minnan kanssa oli kiva ja helppo, ei mitään pahaa sanottavaa vaan enneminkin suuri kiitos Minnalle hyvästä yhteistyöstä ja ennen kaikkea rakkaasta Riosta!

Rion kanssa jatkamme entisenkaltaista riekkumistamme:

Meidän talvi

2011-02-27T23:52:00.001+02:00

Poseerausta, eipä Riosta muita kuvia mun lumihangessa uineella digipokkarilla saakaan.

Noin muuten ei kuulu ihmeempiä. Rio kävi muutama viikko sitten hammaslääkärissä, leikkauspöydällä lähti kaksi hammasta (toinen yläkulmuri ja toinen iso puruhammas yläleuasta), ja nyt pitää hoitaa huolella jäljellejääneitä, ettei ihan heti tarvitse poistaa lisää. Isoin järkytys oli se, kun klinikan vaa'alla selvisi, että Rio painaa 23 kiloa. Ja minä kun luulin että se olisi lihonut.

Mitään ei harrasteta ja lenkilläkin käydään kahdestaan. Eli sellaista seurankoiran elämää viettää Rio. Itse vedän agilityryhmää ja joskus kun ei ole kovia pakkasia, Rio pääsee autoon ja treenien jälkeen mun kanssa sinne pyörimään. A-estettä ramppaisi mieluusti ees taas, muuten ei enää (tai no, edelleenkään) hyppeleminen juuri kiinnosta.

Päivittelen taas joskus jotakin, jos joskus jotakin päivittelemisen arvoista tapahtuu.

Meidän kesä

2010-07-13T19:57:00.003+03:00

Tämmöistä meille kuuluu:

Aina ei voi onnistua, ei edes ekalla kerralla

2010-05-07T00:43:00.000+03:00

Kun nyt on käynyt melkolailla selväksi, että Riosta ei ehkä kuitenkaan taida KVA:ta tulla, eikä TVA:kaan, ja AVA:kin meinaa meidän käsien ulottumattomiin lipua, niin on aika suunnata mielenkiinto kohti muita valioita. Ilman kunnon tavoitteita ei pidä ponnistella. Joten seuraavana päämääränä siintäköön JVA, eli jälkivalion arvo. Kyllä kyllä, käykäämme sitä kohti.

Koko talven odottelin, tulevan menestyksemme loisteessa hehkuen, lumien sulamista, jotta pääsisimme aloittamaan ensimmäisellä verijäljellä Rion kanssa. Lumet ovat sulaneet pois jo jokin aika sitten, mutta vasta tänään sain lopulta haettua kaupasta veriputelin ja sienen. Alkuiltasella suuntasimme sitten Risto-Marion kanssa metsään, joskin R sai odottaa autossa, kun lähdin jälkeä tekemään, taskussani lantrattua verta ja mielessäni mejä-guruni Internetin ohjeet. Tein n. 50m pitkän jäljen yhdellä kulmalla. Lopussa oli palkkana tosiriistaa, puolitoista vanhentunutta nakkia.

Vaikka kärsivällisyys on hyve, se ei ole minun hyveeni, joten annoin jäljen vanheta vain tunnin verran, minkä aikana samoilimme Rion kanssa metsässä ja melkein tulin kolmijalkaisen koiran kanssa sieltä pois. Mutta vain melkein, kaikki neljä jalkaa säilyivät liikuntakykyisinä vaikka Rio sai melko pahannäköisesti maassa sojottavan kepin kylkeensä. Siispä pysyttiin suunnitelmissa ja mentiin ajamaan jälkeä, koiralla niskassa valjaat ja liina, ihan tosimielellä oltiin siis hommissa.

Lähtö oli hieno, Rio nuuhki alkumakausta huolella. Siihen sen hienous sitten loppuikin. Rio ei pätkääkään kiinnostanut jälki, vaan se bongasi mun hienot jälkimerkit ja suuntasi kohti niitä. Ja mitä minä nyt koiraa korjaamaan, kun suunta oli oikea. Ja vauhtiakin löytyi, nokka hienosti 40com maasta ylhäällä. Ilmavainu on pop. Kulmassa ei ollut suurempia ongelmia, olin tehnyt sen ojan viereen, niin vaihtoehtoja ei hirveästi ollut. Eli vauhti jatkui, ja jossain vaiheessa päästiin enemmän tai vähemmän perille asti. Nakit sentään kelpasivat.

Ihan onnistujafiilis ei siis jäänyt päälle, mutta koska luovuttaminen ei kuulu sanavarastooni ennen kuin epäonnistuminen on toteutunut kahdesti tai epäonnistumista on ollut todistamassa muita ihmisiä, niin ei kun uutta matoa koukkuun. Kärsivällisyydessä on edelleen parantamisen varaa, joten uuden jäljen tein heti tänä iltana. Nyt jätin sen kuitenkin muhimaan yön yli, vähän epäilen, että se pää korkealla -jäljestys saattoi johtua liian tuoreesta jäljestä. Selittelyosastolta iltaa. Näin pian tehty uusi jälkihän on kaikkia ohjeistuksia vastaan, mutta tässä on nyt niin isot kriisit menossa, ettei protokollaa nyt ehdi noudattamaan. Ja koska emännän tuuliviiriyden tuntien seuraavaa jälkeä voidaan joutua jokunen kuukausi tai vuosikin odottamaan. Mutta ilmoittelen, jos Rio sille huomenna kuukahtaa. Tai sitten en, voi olla että pidän seuraavan epäonnistumisen jälkeen taas hetken matalaa profiilia, ainakin siihen asti, kunnes keksin uuden valioarvon jotain voimme tavoitella. Saa vinkata hyviä.

Hyväskylässä

2010-03-16T22:24:00.001+02:00

Viime viikolla vietimme Rion kanssa ylipitkän viikonlopun Jyväskylässä. Oli kyllä mukavaa, Rio pääsi useaan otteeseen metsälenkeille kaverikoirien kanssa ja minäkin tapasin uusia ja vanhoja tuttuja. Tässä vähän kuvasatoa:

Torstaina käytiin lenkillä Aijan ja aussiesiskosten Neven ja Rinin kanssa. Aijalta utelin kovasti aussiesta ja kolme tuntia vierehti ihan huomaamatta mielenkiintoisen aiheen parissa :D Riolle eivät aussieneidot oikein lämmenneet, eli puuhailivat sitten omiaan lenkillä, vaikka toki ihan hyvin tulivat toimeen keskenään.

Neve oli niin suloinen

Ja oli se Rinikin.

Perjantaina lenkkiseurana oli sitten vanha tuttu Masha-neito. Masha oli oma itsensä, tiukka tyttö, ei taaskaan Riolle painikaveriksi lähtenyt, taitanut molemmista tulla vähän vanhoja :P

Masha kukkulan kuningatar

"Vahdi sä sitä puolta, niin mä vahdit tätä"

Masha kiipeilee

Perjantai-iltana kävin vielä moikkaamassa Elliä ja karjakoiria, sekä vierailevaa tähteä, Tarja-porokoiranpentua. Tarja 12vk etsii muuten omaa kotia, vinkvink, jos tätä joku pentukuumeilija lukee ;) Valitettavasti mulla ei ole nyt liittää mitään söpöä porkkispennunkuvaa tähän, kun ei kuvat oikein onnistuneet. Tarja oli kuitenkin superreipas pikkupentu kun käytiin iltamyöhällä laskemassa takapuolemme mustelmille Laajavuoren pulkkamäessä.

Lauantaiaamuna olikin sitten aikainen herätys kun änkesin autokyytiin, joka vei Varkauteen agilitykisoihin. Ihan turistina itse siis olin mukana, Rionkin jätin siskolle Jyväskylään. Reissueemme kisakoirakko Aino ja Malla-karjis tekivät kaksi rataa, jossa ensimmäisessä olivat vähän molemmat vielä aamukankeina, mutta toisessa tekivät hienon radan upealla -13s ajalla, tosin valitettavasti tokavika rima putosi. Ykkösluokat siis katseltiin läpi, ja monenlaisia muitakin onnistumisia siellä saikin nähdä. Tosi hienosti toimivat järjestelyt Varkaudessa, ja koska ulkona oli upea aurinkoinen ilma, oli hallissa mukavan rauhallista kisaajia ajatellen.

Sunnuntaina lenkkiseurana olikin sitten Tiina ja Ipi-mali. Ipi on Tiinan avomiehen koira, Pessin Tiina joutui jättämään kotiin, kun viime lenkistämme jäi tosiaan muistoksi Riolle pari reikää jalkaan. Mutta Ipikin oli oikein mukava tuttavuus, aivan eivät Rion kanssa samaa kieltä puhuneet, joten painileikit jäivät aika kevyiksi. Tiina otti sitten joitakin upeita kuvia kaksikosta, löytyvät täältä: http://s259.photobucket.com/albums/hh314/Tintzuk/RiojaIpi/?albumview=slideshow
Illalla kävin vielä Tiinalla ilman koiraa ja näin Pessiäkin, ja taisi sekin karvapallo muistaa minut, kun juoksi suoraan syliin :D

Rioa pitää vielä jälleen kerran kehua siitä kuinka upea se oli kummipojan, 1,5-vuotta, kanssa. Tenava löysi Rion ruokakassin ja sieltä se syötteli Riolle nappulaa yksi kerrallaan, ja nätisti Rio poimi niitä lapsen käsistä. Antoi myös halailla itseään ja käveli vain pois, jos ei kiinnostanut. Fiksu elukka <3

Ouluun oli vähän surku palata, mutta pitää täälläkin yrittää vähän aktivoitua noiden koirakavereiden hankkimisessa. No, parin viikon päästä on edessä reissu Espooseen, ja silloinkin ohjelmassa on monenlaista koirasuunnitelmaa :)

Epistelemässä osa 3

2010-02-27T15:05:00.001+02:00

Tänään taas uskaltauduttiin Rion kanssa agilityn epävirallisiin. Minähän mukavasti jännitin sitä koko viikon ja eilisiltana jänskätti niin paljon, että en kestänyt katsoa olympia-jääkiekkoakaan (niin kuin siinä mitään katsottavaa olisi ollutkaan). Varhain aamullakin heräsin ahdistumaan, mutta nukahdin sitten uudestaan ja kun sitten kunnolla heräsin, ei enää pahasti jännittänytkään. Tai jännitti, mutta sillä tavalla normiverran, vähän mahassa tuntui. Mikä kisajännittäjä?

Osallistuttiin mölliluokkaan, ja tultiin siellä toisiksi! En ois ihan arvannut, kun Rio kävi moikkaamassa sekä tuomaria että ratahenkilöä kesken suorituksen. Pitäähän sitä nyt kohtelias olla! Muuten menikin virheettä, joskin vähän turhan pitkiä kaaria Rio teki hyppyjen välillä jos ne eivät peräkkäin olleet. Olen niin paljon keskittynyt Rion kanssa siihen, että se yleensä tekee ne hypyt, että opettelematta on jäänyt se, kuinka kääntää se äkkiä esteeltä oikealle tai vasemmalle. Sitä pitäisi kyllä ruveta nyt harjoittelemaan, tulee olemaan vaikeaa, etten käännä liian aikaisin, jolloin Rio helposti kieltää hypyn.

Loppusuoraa me ollaan harjoiteltu, ja se meni kyllä hyvin, olin tyytyväinen. Ja lisäksi aikaisemmin meidän kanssa samassa ryhmässä treenannut sanoi, että Rio on saanut vauhtia. Se oli mukava kuulla, tajusin taas miten hurjasti me ollaan vuodessa kehitytty, ja nimenomaan siinä, että agi on Riosta kivaa :)

Kaverin innostamana päätin sitten, että osallistutaan myös kilpailevien luokkaan :) Tiesin, ettei sieltä tulosta tulisi, joten pakkasin namit taskuun, että pääsen Rioa palkkaamaan vaikeilla esteillä (eli kepeillä ja keinulla). Kepit on olleet Riolle pitkään ongelma, mutta ihan viime aikoina se on ruvennut tajuamaan niitä. Jonkin aikaa treenasin naksuttimella ekaa kahta keppiä, ja sen seurauksena Rio on hokannut, että niitä jatkokeppejäkin voi kiertää aina yksi kerrallaan. Ollaan tehty kuuden kepin pätkää, joten mikä ilo olikaan, kun Rio epiksissä teki koko 12 keppiä! Olen niin ylpeä meistä!

Keinu meni kans ihan kivasti, jos siitä Riolle jotain traumoja jäi, niin ne selviää sitten seuraavalla keinukerralla. Eihän Rio keinusta kauheasti tykkää, muttei se varsinaisesti pelkääkään. Muuten rata meni aika lailla sekoillessa, tuntui paaaljon pitemmältä kuin möllirata. Rio oli kyllä hieno, se hyppäsi esteet tosi huonoista kulmista vailla mitään vauhtia, kun ohjaaja ei sitä osannut ohjata. Ja loppusuora ja putkeenmenot meni kans hienosti.

Eli kaikenkaikkiaan, ei nappisuorituksia, mutta paljon hyviä asioita ja olen kyllä tyytyväinen meihin molempiin. Mutta kyllä mä sen puhtaan radan myöskin joskus haluan, kunnianhimoa kyllä on.

Palkinnoksi saatiin sieltä mölliluokasta puruluukenkä sekä omavalintainen koiraroina. Minä otin ihanan punaisen nahkapannan. Riolle se on liian pieni ja tyttöjenvärinen, eli nyt odotetaan josko siihen joskus löytyisi muuta täytettä ;)

Väsynyt kisakone <3

Yksinäinen panta :(

Ihanat naiset hangella

2010-02-17T22:47:00.003+02:00

Kävimme tänään Rion kanssa jäällä juoksemassa, ja kaveriksi saimme Sonjan ja Zusje-lyhytkarvan. Rio tykkää Zusjesta hurjasti, jaksaisi painia sen kanssa vaikka kuinka, eikä intoa ainakaan hillinnyt se, että Zusjen juoksu oli ollut kolme viikkoa sitten. Eli aivan ihana nainen!

Leikitään!

Syön sun pään!

Zusje on linssilude

Ja mikäs on ollessa, kun on näin nätti

Ja suloinen

Vaan on se Riokin varsin komea (ainakin emännän silmissä <3 )

Yhteisposeeraus kameralle :D

Ja taas juostaan

Viime viikolla taas tavattiin Eeva ja Mina-aussie. Minalle ja Riolle ei juttu jotenkin yhtään klikannut, Mina oli aika tiukka täti, ja vaikka Rio normaalisti ei sellaisesta yhtään välitä, niin olisiko Minan nuoruus ollut syynä siihen, ettei Rio lämmenny Minan tiukkuudelle. Tai sitten syynä oli se, että Rio on leikkinyt liikaa pelkkien holskujen kanssa, eikä ymmärtänyt miksei Mina lämmennyt Rio "örisenmurisen sulle ja juoksen sun ohi, tuu perään" -leikkiinkutsulle. Mutta emäntä kyllä tykkäsi aussieneidosta, joten ihana nainen se oli sekin.

Minakin osaa olla suloinen

Lunta naamaan!

Nyt meidän perheessä on siis kriisi, minä haluaisin aussien ja Rio lyhytkarvaholskun. Sukupuolitoive on sentään molemmilla sama. Rio on rotupuhtauden kannattaja, en ole raaskinut sille kertoa, ettei sillä ole mitään väliä, koska ressukka menettää palleroisensa jos meille narttu muuttaa :P Itse olen siis avoimempi, saa nähdä kumpi tässä voittaa :D

Kuulumisia

2009-12-29T21:24:00.000+02:00

Rio toipui purrusta tassusta mainioisti, karvatkin ovat kasvaneet paikoilleen. Joulukuussa päästiin taas agiliitelemään, treeneissä käytiin, sekä yksissä möllikisoissa. Ne möllikisat meni vähän penkin alle, olin ihan älyttömän jännittynyt vielä radalle mentäessa, rada alku meni kyllä hyvin, mutta sitten siellä oli jäänyt yksi puomi maahan edellisen koirankon sen pudotettua, ja jouduttiin Rion kanssa palaamaan alkuun. Siitä ei enää toivuttu, vaan hyvä vire hävisi sen myötä, ja virheitä tuli. Ei mitään vakavia, mutta sellainen herkkyys oli hukassa meidän yhteistyöstä.
No, joulun jälkeen jatkuu treenit, nyt sitten ilman kouluttajaa. Mikä on kyllä iso harmi, tykkäsin kovasti tästä tämäsyksyisestä kouluttajasta. Lisäksi meidän koulutushalli on jaettu pressulla kahtia, eli mitään kunnon ratoja ei voida tehdä. Tää nyt ei Rion kanssa kauheasti haittaa, mutta säälin vähän niitä, jotka ovat lajissa pidemmällä ja joilla on menevät koirat. Mutta josko nyt sitten kevään aikana saatais ne kepit ja keinu kuntoon.
Joululomaa ollaan vietelty Raahessa vanhempieni luona. Tarkoitus oli kasata tuohon pihalle keppirivi ja treenailla niitä, mutta on ollut sen verran kylmä, etten ole viitsinyt. No tänään oli lauheampaa, mutta unohdin siinä sitten koko homman. Ehkä huomenna...

Uusivuosi tulee myös, ja se vähän huolettaa. Mulla on silloin menoa, joten Rio jää vanhempien luo hoitoon. Viime uutenavuotena Rio pelkäsi paukkuja, saa nähdä miten tänä vuonna. Rio on luonnetestattu laukausvarmaksi, eikä se pelkääkään laukauksia, mutta ääniarka se jossain määrin on. Pitää ohjeistaa vanhempia sitten vaan, etteivät vie Rioa ulos iltakuuden ja aamukahden välillä. Onneksi täällä päin ei enää ole kovin paljon lapsiperheitä, niin ei noita raketteja paljoa pihoilta ammuskella.

Karvainen toipilas

2009-11-15T23:15:00.002+02:00

Käytiin jokin aika sitten Jyväskylässä. En tiedä mitä sillä kaupungilla on meitä vastaan, mutta huonoja juttuja siellä välistä tapahtuu. Viime keväänä kun vierailtiin, niin Rio venäytti jalkansa jäällä. Tällä kertaa kohteena oli jälleen jalka, mutta nyt sitten se sai reikiä.

Lähdettiin metsälenkille ja seuraksi tulivat Masha ja Emma sekä Tiina ja Pessi. Remminlenkki metsään sujui kivasti, kolmikolla ei ollut mitään toisiaan vastaan. Kun sitten irti päästettiin, niin Pessi vähän uhoili Riolle, mutta ajateltiin, että tämä on sitä normaalia nuoren uroksen uhoa, ja mitään ei tapahdu, kun vaan pysytään liikkeessä. Rio vastasi Pessin uhoiluihin rauhoittelemalla ja väistämällä. Vaan sitten kävi jotain, joka jälkeenpäin mietittyämme meni jotakuinkin niin, että Pessi lähti hätyyttämään Rioa, Rio yritti väistää, mutta joutui umpikujaan puskaan ja kaatui sinne, jolloin se joutui puolustamaan itseään. Asento oli sillä tavalla hankala, että Pessi sai hyvän otteen Rion vasemmasta etujalasta ja rouhaisi siihen sitten neljä reikää.

Eläinlääkäriin siitä sitten päätettiin mennä, ihan hyvä päätös, koska Pessin kulmurit olivat osuneet aika lähelle Rion niveltä. Eläinlääkäristä tultiin sitten ajellun koiven, antibioottien ja särkylääkkeiden kanssa, kaverilta lainasin vielä tötterön kaulaan. Rio on vähän ressukka ollut tötterönsä kanssa, törmäilee sinne tänne. Tänään uskallauduin ottamaan sen viimein pois, mutta hetihän se oli haavojansa nuolemassa. Saapa nähdä saako tötterönsä takaisin kaulaan. Kunnon lenkillekään ei ole raukka päässyt, kun ei sitä ole voinut irti pitää, heti on jalkaansa nuolemassa. Ja treenitkin on jääneet väliin. Katsotaan miten ensi perjantaina, ollaanko agilitykunnossa.

Tötteröpää

Näkisittepä vastapuolen!

Arvaapa minne voit sen kameran työntää!

Lenkkeilyä ja pentuhaaveilua

2009-10-20T17:57:00.000+03:00

Viime aikoina ei olla käyty juurikaan treenimässä agia kahdestaan. Perjantaina oli taas treenit, mutta kouluttaja ei itse päässyt paikalle. Oli jättänyt kyllä ohjeet, joten tehtiin sitten pitkiä hyppysuoria, joiden päässä odotti palkka. Rio kyllä tiesi heti mistä hommassa oli kyse, näitä on tehty ennenkin. Pitäis kertailla ittekseen sitten lisää noita, niin ettei tarvis enää etukäteen käydä näyttämässä odottavaa herkkua. Muutenkin pitäis treenailla sitä sun tätä, kauheesti ois tekemistä, mut en koskaan päiväsaikaan saa lähettyä maneesille, ja illalla siellä sitten on treenejä. Laiska mikä laiska.

Sen sijaan viettelen aikaani koneella pentusivuilla surffaillen :) Ei ole tulossa pentua mulle, mutta saahan sitä haaveilla. Pitäisi ensin saada ainakin gradu valmiiksi eikä sitä opiskelijalla rahaakaan ole ihan hirmuisesti ympäriinsä jaettavaksi. Tätä toista koiraa on suunniteltu kyllä iät ja ajat, mutta saa nähdä tapahtuuko koskaan mitään, oon semmoinen hannari. Riokin tuli vähän vahingossa, olin Minnalla vaan tutustumasa rotuun, Minnalla ei itsellään ollut pentuja, mutta käytiin katsomassa Minnan kasvatin pentuja ja niillekin sanoin ei. Sitten lipsautin että haluaisin ehkä mieluummin aikuisen koira ja niin siinä sitten kävi että Rio tuli mulle. Aluksi koeajalle, koska se miellytti mun jahkailijaluonnettani, vaikka sisimmässäni tiesin alusta asti että oli se millainen koira tahansa, se tuli jäädäkseen.
Tässä tilanteessa ei oikein ole siis pennunhankinta kovin ideaalia, mutta jos joku nyt mulle tois narttupennun (holsku tai aussie) tohon kotiovelle, niin vois olla ettei takaisin enää sais :D
Noh, syntyyhän niitä ihania pentuja myöhemminkin.

Rio kans ollaan käyty metsälenkeillä. Eilen kaveriksi tuli lyhytkarvanarttu Zusje. Juoksivat ja painivat keskenään, Rion holskuluonteen huomaa kyllä siitä, että painimaan se ryhtyy vain toisten holskujen kanssa. Kai ne sitten ymmärtävät toisiaan jotenkin erityisen hyvin siinä ärinän ja napsimisen keskellä, nätiksi ja lempeäksihän ei holskuleikkiä voi sanoa. Zusje on hurmaava holskuneiti, väritykseltään hyvin vaalea eli täysi vastakohta Rion kanssa. Harmi ettei kameraa tullut mukaan, pitää joskus toiste ottaa neidistä kuva. Zusjen emäntä opiskelee koirahierojaksi, toivottavasti pääsee joskun hieromaan Rionkin, vois tulla taas tarpeeseen kun viime kerrasta on jo vuosi.

mölliagiura korkattu

2009-10-10T21:10:00.000+03:00

Tänään käytiin Rion kanssa mölliageilemassa, ensimmäistä kertaa kummallekin. Ajatus mölliagiin osallistumisesta syntyi ekoissa treeneissä, kun huomasin, että vaikka ympärillä oli vieraita koiria, joille piti päristä, niin radalla Rio keskittyy tekemiseen. Aiemmin mulla oli sellainen fiilis, ettei voida kisata ennen kuin Rion rähinät saadaan aisoihin. Nyt kuitenkin tuntui, että ollaan valmiita kokeilemaan. Kaverin otin kuitenkin matkaan varmistamaan ettei Rio takuulla pääse karkaamaan radalta kenenkään kimppuun, vaikka enemmänkin kaverin tehtävä oli kyllä olla estämässä ettei ohjaaja karkaa kisapaikalta jännityksen takia :D

Mua siis jännitti ja kovasti, koko viikon stressasin tätä. Toisaalta ajattelin, että parasta osallistua nyt, kun ei ole kovin isoja paineita onnistumisesta, silloin ei möhliminenkään niin haittaa.Mutta toisaalta mulla on sen verran kunnianhimoa ja onnistumisen paineita, etten aivan hälläväliä-asenteella osaa kisoihin mennä. Onneksi kisapaikalle saapuessa löysin hyvän tasapainon noiden kahden väliltä, jännitti silleen sopivasti, että tuli radalla keskityttyä, mutta ei ahdistanut radalle meno. Iso kiitos kyllä kuului kaverille, oli ihana kun sai jutella jonkun kanssa eikä tarvinnut miettiä yksinään omaa jännitystään. Onneksi agi on kuitenkin lajina silleen kiva, että kun sinne radalle mennään, siellä juostaan, eikä siinä vaiheessa ehdi enää omaa jännitystään miettiä.

Kisarata oli aika simppeli, vain yksi puolenvaihto. Juosta siellä kyllä sai, varsinkin Rion kaltaisen hitaan koiran kanssa ei tuollaisella radalla pärjätä ollenkaan nopeiden koirien kanssa. Puolenvaihtokohta oli kyllä hankala putkihulluille koirille, varsinkin mineissä tuli paljon vääriä ratoja, mutta makseissa ei tainnut tulla yhtään. Rata oli ehkä vähän liian simppeli meidän kannalta, treeneissä tehdään ihan erilaisia kuvioita, niin eihän me olla ollenkaan harjoiteltu tuollaista perusrataa. Niin ja sitten siellä oli komia loppusuora, jota me ei olla harjoiteltu aikoihin.

Siellä radalla oli kyllä kiva juosta, vitsit tuli hyvä mieli. Rio oli aivan loistava, se meni just sinne minne pitikin, ei ollenkaan nuivaillut hypyillä eikä pohtinut putkien suulla. Vauhti meillä oli just passeli, sain kyllä juosta lujaa, mutta toisaalta ei tullut ylettömän kiire missään vaiheessa, Rio pysyi koko ajan hanskassa. Paitsi sitten lopussa, juuri se loppusuora, siellä viimeisellä esteellä tuli virhe, kun mä jäin niin paljon Riosta jälkeen, ettei se enää osannut niin kaukaa ohjattuna sitä viimeistä hypätä. Tuloksena siis 5 virhepistettä.

Fiilis oli kuitenkin mahtava. Ei tuosta voinut muuta päätellä kuin että Rio tykkää agista, ja sehän se tärkeintä on. Se on hidas, se on kankea, mutta niin olen minäkin. Me ollaan kuitenkin edistytty aika paljonkin, vielä keväällä/alkukesästä ei olisi tullut mieleenkään mennä möllikisoihinkaan vähään aikaan. Joten voi olla että me edistytään jatkossakin, ehkä me joskus saadaan vähän vauhtia ja ketteryyttäkin. Tuntuu kyllä huimalta sekin, ettei tuolla radalla ollut kuin yksi kontaktieste (puomi) ja siltikään Rio ei hyytynyt putkien ja hyppyjen keskellä. On se niin hieno, siitä on tullut agikoira.

Nyt pitää kyllä treenata noita loppusuoria, sekä keinu, rengas ja pujottelu ratakuntoon. Sitten voidaan osallistua mölleissä muihinkin luokkiin ja ehkä joskus vielä virallisiinkin...:)

niitä näitä

2009-10-04T22:01:00.000+03:00

Mitähän tänne kirjoittelisi tällä kertaa...

Perjantaina oli taas agilitytreenit. Tehtiin sellaista ympyränmuotoista, hypyistä koostuvaa rataa, joss keskellä oli kaksi suoraa putkea. Rataa piti kiertää kahdeksikkona, eli niin, että ensin mentiin yhdestä putkesta, sitten kaarros oikealle ja koira hyppää puoliympyrän esteet, sitten keskellä toiseen putkeen ja sitten kaarros vasemmalle ja taas puoliympyrän hypyt.

Ideana kai hienoimmillaan oli se, että sitä kahdeksikko olisi voinut kiertää loputtomiin, mutta meidän ryhmän koirakoilla kaikilla keskityttiin siihen vasemmalle käännökseen takaaleikkaamalla. Kouluttaja oli palkkaamassa siellä esteellä, sillä harjoituksella pyrittiin siihen, että koira ampaisee mahdollisimman nopeasti putken läpi ja pitkälle. Eli pois siitä tavasta (joka Riollakin on) että koira heti putken jälkeen kääntyy kohti ohjaajaa kysymään "minne sitten?". Sekin on asia mikä kuulemma pitää opettaa, mutta vasta sitten kun koiralle on ensin opetettu rykäisemään se putki vauhdilla läpi. Ihan järkevää sinänsä, sillä jos on jäänyt koiran jälkeen putkella (mikä on varsin yleistä, varsinkin jos putki on suora), niin aikaahan se vie, jos koira joutuu käymään mutkan ohjaajan jaloissa ennen seuraavalle esteelle menoa.

Riolla homma meni kivasti. Se oli Rio. Hidas hidas hidas. Olisi mieluummin jäänyt kiertämään sitä kehää ja hyppimään esteet. Mutta kyllä se putkistakin tykkää, nykyään, varsinkin kun ne ovat suoria. Mutta vähän haihattelijahan se on. Mamman pikku haaveilija. Se kesti kuitenkin yllättävän hyvin toistot, ei juuri ollenkaan näyttänyt nyrpeää naamaa hyppäämiselle tai lähtenyt nuuhkimaan maata. Taas tosin huomasin, että mun pitäisi pitää se suuni kiinni. Ei turhia löpisemisiä ja hihkumisia ja tsemppauksia kesken suorituksen, vain rauhalliset käskyt. Sillä tavoin Riollakin pysyy mieli kevyenä ja meno luistaa. Se vaan kun ohjaajaa jännittää niin pirusti, niin pitää sitte pölistä sitä jännitystään pois. Ja pitäis muistaa ottaa ne huippupalkat (=mitä vaan, kunhan on rasiassa) mukaan, sais sitten kunnolla palkattua.

Mutta se missä Rio ei ole haihattelija tai haaveilija ovat remmilenkit. Ei, ne ovat suoraa toimintaa. Käytiin eilen siskon kanssa kävelyllä ja otin Rion mukaan. Siskoa ilmeisesti vähän hävetti meidän seura :D Räyhräyh siellä ja henkikurkussavetoa täällä. Jippii. Mutta mua ei hävettäny, edes siskon fiilikset. Tällaista meillä, ei olla täydellisiä ei. Ihmisellä pitää olla tavoitteita, holskusta löytyy kyllä pieniä ja isompia projekteja joka lähtöön. Ei tarvi peukaloitaan pyöritellä.

pläähplääh

2009-09-26T23:08:00.002+03:00

Meillä piti olla eilen agilitytreenit. No eipä ollut, kouluttaja ei päässyt paikalle. Oli kyllä jättänyt meille maneesille ohjeet treeneistä, vaan eipä meista koulutettavista kukaan ollut muistanut ottaa avainta mukaan. Ja tämä kaikki selvisi siis vasta siellä maneesilla. No, käytiin sitten parin ryhmämme airiksen kanssa vähän remmilenkillä. Toivottavasti nää airistytöt Rio jatkossa jättää välistä rähinäfiiliksessä.

Päätinpä tänään mennä maneesille sitten ittekseni treenaamaan (tai no Rion nyt otin mukaan :) ). Puolimatkassa (kuljetaan siis sinne kävellen, kun on sopivan alkulämmittelymatkan päässä) tajusin, että olin unohtanut jälleen sen avaimen. Eli taas tuli tehtyä vaan remmilenkki.

"Tylsääääää!"

Pari kertaa ollaan käyty tällä viikolla kunnon metsälenkillä läheisen hiihtomajan luona. Kyllä auto on niin hieno asia, kun voi vaan ajaa metsään ja päästää koiran suorilta irti. Toisella kerralla mukana oli Haru-holsku. Mua vähän jännitti, kun Rio ja Haru eivät ole nähneet toisiaan puoleen vuoteen ja taukoaikana Harusta on kasvanu melkein puolitoistavuotias holskuherra. Mietin, että vieläkö Harulle sopii Rion alamaisuuteen taipuminen, vai alkaako poikien egot jo kolahdella. Turhaan huolehdin, ihan hyvin meni lenkki. Vähän alussa oli pojilla virtaa ja miehisyydet törmäili, mutta lopulta Rio pääsi opastamaan astutushommia (ilmeisesti ensin oppilaan on tutustuttava nartun rooliin) ja Haru nuolemaan Rion herkullisia suupieliä. Ja sitten vähän painittiinkin. Juttuun siis tulevat edelleen (ainakin ulkona) myös silloin kun pysähdyttiin.

Harusta oli kasvanut melko komia poika, mutta vieläkin sillä tuntui jalkoja olevan kovasti. Johtuneeko sitten siitä, kun olen tottunut tuijottelemaan tuota Rio-karvamuhkua. Kuvia mulla ei pojista ole, kamera oli kyllä mukana mutta siihen ei paljon muuta tarttunut kuin vauhtiraitakuvia holskupoikien hännänpäistä. Ai niin ja yksi hömelö poseerauskuva.Komia kaksikko <3

(ja kuinka siihen päästiin: Harulla oli vähän keskittymisvaikeuksia, Rio poseerasi kirjaimellisesti kieli pitkällä ja emäntä sääti kameran asetusten kanssa:

Mutta hyvin siis selvittiin!)

agikausi alkaa taas

2009-09-15T22:58:00.000+03:00

Viime perjantaina oli muuten ensimmäiset agitreenit tälle kaudelle. Meillä oli kuin olikin kouluttaja, tosin on meillä vaan syys- ja lokakuun, ymmärtääkseni. Mutta ihan kiva juttu. Kouluttaja oli minulle entuudestaan tuntematon, joskin ymmärtääkseni ihan menestynyt agilitaaja on hän, hieman jännitti uuden kouluttajan kanssa toiminen. Jännitystä lisäsi se, että ryhmässä oli ennestään vain kaksi meille tuttua koirakkoa, muut vieraita ja mukana myös aussie (joita Rio-roturasisti siis inhoaa).

En tiedä, johtuiko se sitten minun jännityksestäni vai koko tilanteen paineista, mutta Rio oli ihan super! (siis Rion mittakaavalla). Tehtiin lyhyt pätkä, jossa kuusi hyppyä ja välissä putki ja pituus, estekorkeus 50 cm. Rio ei ollenkaan nyrpistellyt hyppäämiselle vaan meni vauhdilla. Ja sitten ihan vahingossa tein takaaleikkauksen putkella! Yleensähän takaaleikkaus ei Rion kanssa onnistu kuin enintään A:lla, sillä Rio ei ollenkaan edistä, vaan juoksee vierellä tai mieluiten vähän takana. Mutta nyt, vaikka en todellakaan suunnitellut sitä, vaan menin vaan tilanteen mukana, niin sehän onnistui mainiosti.

Haluaisin ajatella, että jonkin verran asialla on tekemistä sen kanssa kun ollaan kahdestaan käyty hyppimässä muutamaan estettä ja olen palkannut Rion joka hypystä. Ehkä se alkaa tajuta, että hyppääminen on kivaa ja sitä, mitä siltä haluan. Jotenkin tämä onnistuminen nyt vaan pisti pakan sekaisin, kun olen tässä kesän mittaan ajatellut, että pitäiskö meidän lopettaa tuo agility Rion kanssa. Pitääpä katsoa miten tämä syksy sujuu.

Olin kyllä kauhean tyytyväinen myös Rion käytökseen vieraiden koirien kanssa. Eihän se täydellistä ollut, mutta parannus oli huikea viime ryhmänvaihtoon vuodenvaihteessa. Meidän ryhmässä on muitakin rähjähenkisiä koiria, ja se itseasiassa rauhoittaa minua, eipä olla ainoita. Suurin haaste tulee kyllä olemaan sen aussien kanssa, voi kun Rio nyt tajuaisi, että se on narttu.

Tällä viikolla jää treenit kyllä välistä kun lähden käymään reissussa, mutta pitää sitten itsekseen käydä aamulla treenimässä.

Toimintaviikko

2009-09-14T00:26:00.000+03:00

Olin pari viikko sitten viettämässä siskontytön neljävuotissynttäreitä. Rio oli tietysti mukana, takapihalla makoili ja tuumaili omiaan. Riohan on aivan mainio ihmisjoukoissa, ei sitä ihmiset juuri kiinnosta, mutta jos joku, lapsi tai aikuinen, haluaa tulla vähän rapsuttamaan, niin sekin käy. Joku vieraista sitten kommentoi miten hyvin koulutettu koira (hah! en kuitenkaan vaivautunut rikkomaan kuplaa) ja myöskin, että tuollainen koira tarvitsee varmaan paljon liikuntaa.

Se osui ja upposi. Olen minä sen ennenkin kuullut, ja lähinnä ihmetellyt, että koon mukaanko se koiran liikunnantarve määräytyy (no, okei, jossain määrin kyllä). Nyt vain viimeinkin tajusin, että tässä saattaa olla meidän ongelmiin. Tarjoan Riolle liian vähän liikuntaa, sisällä siitä ei sitä huomaa, mutta ulkona on sitten virtaa enemmän kuin tarpeeksi ja sitä pitää sitten purkaa vähän sinne sun tänne, mm. autoihin ja toisiin koiriin.

Päätinpä tehdä sitten parannuksen. Suunnitelmissa oli että joka aamu tehdään tunnin - puolentoista lenkki, auttaisi sitten minuakin heräämään graduntekoon. Illalla sitten tarpeen mukaan metsälenkkejä ja agilitytreenejä ja mitä mieleen tulee, kuitenkin saa rentoutua, kun tietää, että aamulla on tehty kunnon lenkki. Ihan ei olla suunnitelmissa pysytty, minä kun satun olemaan erittäin aamu-uninen ihminen. Liikuntaa on kuitenkin ollut enemmän, mm. viime viikon sunnuntaina käytiin retkeilemässä Kalajoella 20 km lenkki. Ja kun sain viimein agilitymaneesin avaimen, ollaan siellä vierailtu pariin otteeseen ihan kahdestaan hyppimässä muutamaa estettä.

Ja liikunnan lisäämisellä on ollut vaikutusta. Parilla viime lenkillä ovat koiraohitukset selvästi parantuneet, Rio kiinnittää huomion mieluummin sille heittämiini nakkeihin, kun toisiin koiriin. Auto-ohitukset taas...no, vielä pitää harjotella. Mutta kun tuossa viikolla oli pari peräkkäistä päivää pienemmällä liikunnalla, niin heti huomasin eron: lenkkeily oli paljon työläämpää.

Ehkä tämä siis tästä, valonpilkahduksia tunnelin päässä.

Syksy saa

2009-08-29T13:22:00.000+03:00

Kas, kesä se jo menikin. Rion kanssa ei hurjia puuhasteltu, lähinnä Rio sai mökillä oleskella irti. Ihan turhuutta kyllä, se ei osaa arvostaa vettä siinä vieressä kun ei ui, eikä edes irtioloa, kun lähinnä seuraa minua. Mutta kaipa se silti tykkää.

Aika paljon reissattiinkin, ihan Suomessa siis, mutta ympäriämpäri. Hyvin meni, joskin välillä jätin Rion aina hetkeksi hoitoon, ja palattuani se oli taas varjona perässä "ethän jätä mua enää, ethän!". Huomaa kyllä, että se todella rentoutuu vasta täällä kotona, kaikkialla muualla seuraa aina kannoilla. Toisaalta tämä kämppäkin on niin pieni, ettei sen juuri tarvi liikkua pitääkseen minua silmällä :D

Meillä on uusi perheenjäsenkin! Ei, ei ole toinen koira, vaan melkein yhtä hyvä, auto! On kyllä todella paljon helpompaa liikkua ja mennä auton kanssa, ihanaa.

Agilitytreenit meillä alkaa ensi viikolla. Meidän agilityseurassa on käynyt ohjaajakato erinäisistä syistä johtuen, joten meidänkään treeniryhmässä ei ohjaajaa ole. Jännästi ei kauheasti harmita, Rion kanssa tarvitaan nyt sellaista aivan perustreeniä ja se ehkä sujuu multa parhaiten, jos saan tehdä omaan tahtiin. Halliavaimenkin sain viimein, eli nyt voidaan lenkkien varrella tehdä lyhyitä treenejä, kiva!

Tällaista tänne, jospa jatkossa päivittäminen onnistuisi useammin. Toivottavasti asiaa auttaa se, että perustin blogin toisestakin harrastuksestani, kakkujen leipomisesta. Käykääs sielläkin kurkkaamassa :) Kakkuja kansalle

suhteen huononnusta

2009-05-25T00:21:00.005+03:00

Käytiin tuossa viettämässä pitkä viikonloppu Jyväskylässä. Rio oli kyllä onnellinen, kun pääsi pitkästä aikaa juoksemaan kavereiden kanssa, eikä aina tarvi olla vaan mun kans kahestaan. Mukana olivat siis Masha ja Emma sekä Pessi ja Tiina. Harmi vaan, kun ei kaverit lähteneet Rion kanssa painimaan, Pessillä on miehistymisikä, eikä ego anna vielä periksi leikkimistä Rio-sedän kanssa. Masha taas taisi olla juoksujen jäljiltä vähän nihkeenä.

Lauantaina olin itse siskonpojan ristiäisissä ja Rio meni Tiinalle hoitoon. Hyvin oli kuulemma sujunut pojilla yhteiselo yksiössäkin, vaikka Pessi veti kyllä rajan siihen, ettei Riolla ollut asiaa saada huomiota tai herkkuja Tiinalta. Ja Tiinan kissaankin Rio oli siedättynyt :) Tiinan ottamia kuvia hoitopäivältä: http://kirjavakissa.wordpress.com/2009/05/23/rio-hollanninpaimenkoira/

Rio oli reissussa taas niin ihana lasten kanssa. Kummipoikani 10 kk oli kovin innoissaan karvaisesta otuksesta, ja olisi halunnut kovasti repiä ja taputtaa. Vahdittiin kyllä, ettei homma mene yli, mutta kärsivällisesti Rio makoili käsiteltävänä.

Tänään Rio-reppana joutui olemaan enemmänkin käsiteltävänä, kun olen sen tänään harjannut ja pessyt. Nöyrästi se ottaa moiset kamaluudet vastaan, mutta pois olisi kova hinku. Onneksi pesua ja harjausta ei tarvi tehdä usein, pari kertaa vuodessa vain. Kynsien leikkausta, ultimatehirveyttä, sen sijaan pitäisi tehdä useamminkin. Rio vaan ei tosiaan yhtään hommasta tykkää, enkä minäkään mielelläni mustiä kynsiä leikkele, niin mennään sitten ylipitkillä vähän aina.

Mutta nyt kun ollaan suhdettä kurjilla hoitotoimilla huononnettu, voidaan ruveta sitä parantamaan. Yritän ottaa taas ohjelmistoon päivittäiset tokohetket, josko se oppiminen siitä sitten lähtisi käyntiin.

toukokuuta

2009-05-17T23:15:00.003+03:00

Meillä on niin tylsä elämä, ettei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai siis Riolla on, ressukka joutuu pötkötteleen sisällä ihan liikaa. Yritin opettaa sitä katsomaan ulos ikkunasta että ois jotain ohjelmaa, laitoin sille tuolin ja kaikki, mutta eihän se tajunnut. Parvekkeella jos olis lasit, sais sielläkin olla, mutta kun siellä ei niitä laseja ole, niin en oikein uskalla sitä siellä yksinään pitää. Ei sitä tiedä kuinka tehokas se holskuhyppy voikaan olla, kun orava sopivasti näkökentässä vilahtaa.
Kaveriakin olen Riolle miettinyt, samalla vois saada itselle agilitykoiran, mutta vielä ei ole täyttyneet kumpikaan asettamistani ehdoista: Rio ei kävele siedettävästi remmissä, eikä mulla ole autoa. Eli vielä sinnitellään ihan kahdestaan.

Me ollaan oltu oikein pahoja ja käyty flexilenkeillä. Ah sitä autuutta. Ihanaa kun Rio saa rauhassa nuuhkia, eikä mun tarvitse koko ajan pysähdellä kun se vetää. Jonkin verran vielä hiontaa meidän kulkeminen vaatii, mutta keskimäärin normihihnalenkkeilyä kivempaa puuhaa.

Ohitukset on vielä vaiheessa, mä kun unohdan aina lihapullat kotiin, niin ei hirmuisesti ole saanut palkattua Rioa ohituksista. Kuitenkin koiraohitukset on parantuneet. Auto-ohitukset myös. Yritän nyt saada löydettyä sellaista sopivaa asennetta itselleni, Rio selvästi tarvitsee sitä, että olen tiukka ja selkeä. Toisaalta en saa yhtään menettää hermojani, koska siitä Rio menee niin kierroksille, ettei asiat mene perille. Suurena haasteena on takanakulkeminen. Miten se voi olla niin vaikeaa? Rio ihan varmasti tässä vaiheessa jo tietää, että ohi ei ole menemistä, mutta silti sitä kuonoa on tungettava minusta ohi. Vai onko se epäluottamuslause mun johtajuudesta. Niin tai näin, saa se kyllä kuulla kunniansa, kun en kestä itse enää itseni toistamista. Takana on takana, prkl.

Joo, hiekkaa on tullut imuroitua sisältä kerran jos toisenkin. Älkää ihmiset ihan oikeesti hankkiko koiraa, ellette sitten ihan hirmuisesti tykkää siivoamisesta. Ja karvoista ruuassa.

Neljä vee!

2009-03-30T01:04:00.005+03:00

Laitetaanpa vielä 4-vuotisposeerauskuva Riosta. Iso mies jo, tuo mamman pusiukkeli.

Reissussa

2009-03-30T00:41:00.014+03:00

Käytiinpäs sitten reissaamassa Jyväskylässä. Oli oikein mukavaa, mutta lenkit jäivät vähiin, kun Rio venäytti toisen etujalkansa heti ekalla koiralenkillä. Näin ollen ainoa koirakaveritapaaminen Rion kohdalla jäi holskujenväliseksi. No, toivottavasti ens viikonloppuna saadaan Pessi tänne vieraaksi ja pääsevät pojat sitten painimaan.

Kuvia holskukohtaamisesta, paikalla siis Rio, Danza (Rion tytär) ja Lakka.

Danza

Danza

Lakka

Rio ravaa

Holskujuoksua

Lisää holskuja

Poseerauksentapaista

Hetkinen...kuka liikkui?

Rio ja Lakka

Iskä ja tytär

Niin läheinen suhde...

"Iskä, leikitään!"

Tytöt kisailee

Danza-heinäsirkka hurjana

kuvailua

2009-03-24T23:12:00.002+02:00

Jaa'a, mitähän tässä ois viime aikoina tapahtunut? No perjantaina käytiin tokoilemassa, ja melkein selvittiin rähinöittä koko treenit! :) Tauot on se haastava paikka, jotenkin pitäis saada Rio rauhoittuun silleen, ettei se muita tuijottelis. Heittelin sille nameja hiljakseen maahan, se tuntuis tehoavan.

Agia ollaan tehty kans. Mun hienot suunnitelmat siitä, että olen rauhallinen ja passiivinen kosahtaa aina siihen kun multa menee hermot. Odotan, että Rio jotenkin kerrasta muuttuisi ja innostuisi lajista. Jos emännän hermorakenne ei pidä, niin kuinka sitten koiran? Mutta se pitää kyllä kertoa, että kun sunnuntaina treenailtiin itseksemme, niin tehtiin parhaat kepit tähän mennessä! Ja keinu alkaa kans sujua, pari kertaa annoin rämähtää alas asti, eikä Rio arkonut ääntä.
Voi kumpa olisi hyppyratojen lisäksi kontaktiratoja, eli ratoja ilman hyppyesteitä. Tai saisi niissä pituus ja rengas olla, ne on Rionkin mielestä kivoja.

Tänään käytiin sitten Akuutissa luustokuvauksessa. Kuvasivat siellä selän ja lonkat. Lonkat olivat sitä samaa, eli C:tä, mutta vain löysyyttä/kulmikkuutta, eli ei rikkoa tai luupiikkejä. Selkä oli siisti ja hyvä, ei spondyloosia tai luupiikkejä. Hännän tyvessä oli irtopala ja hännänpään viimeinen nikama oli jotenkin hassu, muttei aivan häntämutkakaan. Ei niiden kuitenkaan pitäisi koiran menoa haitata. Eli ne agin hyppyongelmat tulee jostain muualta kuin selästä.

Rio on rauhoituksen jäljiltä ihan kahvilla. Unohtuu omiin ajatuksiinsa tai ajatuksettomuuteensa. Nyt alkaa onneksi jo vähän selvitä pöhnästään. Hyvä homma, koska huomenna me mennään Jyväskylään kavereita moikkaamaan :D

Ajatuksia

2009-03-15T21:05:00.003+02:00

Tässä oon nyt vajaan viikon ajan saanut mutustella noita ongelmakoirankouluttajan tapaamisesta kehkeytyneitä ajatuksia. Oon tarkkaillut Rioa enemmän ja yrittänyt olla sen seurassa erilainen. Olen esimerkiksi välttänyt koskemasta siihen käsillä muuten kun positiivisessa mielessä ja sitäkin normaalia vähemmän. Rio kun välillä selvästi väistää mun käsiä ("mistä se nyt aikoo kiskaista").

Kouluttaja sanoi myös sitä, että vaikka sen suuremmin ei vielä olla siihen hihnakävelyyn puututtu, niin mun tehtävä on olla Rion ja "kaiken" välissä. Näinpä ollen, koska me joudutaan normilenkeillä ylittämään yksi autotie, oon nyt vienyt Rion sinne mun takana. Jonkin verran sillä tuntuu olevan vaikutusta, ainakaan Rio ei ääntele siellä mun takana juurikaan. Tosin mieluusti se ei siellä myöskään kävele, vaan kuikuilee koko ajan puolelta toiselle ja haluaisi ohi. Mähän siis aiemminkin olen pyrkinyt kulkemaan Rion ja autojen välissä, mutta en ole tajunnut, että niin pitäisi toimia myös silloin, kun me mennään autoja kohti.

Koirarähinä se sijaan tuntuu pahentuneen, tai siis meillä oli tuossa eilen vähän kurja kokemus. Mun pitäis vaan rohkeasti lähtä toiseen suuntaa, jos mahdollista ja siltä tuntuu. Vaikka tavoitteena onkin onnistuneet koiraohitukset myös läheltä, niin turha ahnehtia sitä liian nopeasti.

Meillähän oli ennen seuraava kouluttajan tapaamista tehtävänä mennä pätkiä pitkässä liinassa siten, että en anna liinan kiristyä. Ja tämän oli tarkoitus tapahtua siis metsässä. No, joko mä ymmärsin tehtävänannon väärin tai sitten meillä ei ole asian kanssa ongelmia. Koska meillä ei ole asian kanssa ongelmia. Rio pysyttelee nätisti lähellä ja rinnalla, välillä se saattaa pari metriä kiirehtiä tai jäädä jälkeen, mutta tulee sieltä kyllä kutsuttaessa. Toivottavasti tämä nyt on hyvä asia. Pari kertaa ajattelin tuota vielä kokeilla. Sitä harjoitusta ei ollut siis tarkoitus jatkaa mitenkään säännöllisesti, vain tämän viikon muutaman kerran, ja mun pitäis sitten kertoa, mitä ajatuksia se herätti. Ööh, en mä tiedä mitä ajatuksia se mussa herätti, oli aika odotettavaa, Rio kyllä kuuntelee melko kivasti tuollaisissa paikoissa, joita ei muita koiria tai autoja ole häiritsemässä.

Tehtävänä oli lukea myös Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit. Oli kyllä ihan mielenkiintoinen kirja, joskin aika ohut, joten kovinkaan laajasti se ei aihetta käsitellyt, ja lisäksi siinä esitetyt esimerkit olivat ärsyttävän menestyksellisiä, tyyliin ongelmat paranivat kolmessa minuutissa. Mutta oli siinä paljon hyvääkin. Esimerkiksi sain tukea sille ajatukselleni, joka tässä jo alkuviikosta mulle heräsi, eli agissa mun pitäis rauhoittaa omaa käytöstäni. Oon jotenkin kuvitellut (ja osin mulle on niin ohjeistettukin), että olen iloinen ja kimitän ja hyppelehdin, niin koirakin innostuu. Ja paskat. Rio kaipaa selvästi sitä, että olen rauhallinen ja selkeä, palkatessa saa sitten jo vähän riemua näkyä, mutta hillitysti/ ei koiraa paineistavasti siinäkin. Siinä on sitten Riolle paremmin tilaa innostua itse.

Jännä juttu se, että mähän käyn siis apuohjaamassa yhtä agiryhmää. Siellä on pari koiraa, joilla on samanlaisia ongelmia kuin Riolla, eli ovat jotenkin tahmeita. Nyt sitten viime treeneissä tarkkailin erityisesti näitä koiria ja huomasin niiden käyttävän tosi paljon niitä Rugaasin mainitsemia rauhoittavia signaaleja, maan haistelua, passivoitumista, katseen kääntämistä, kuonon lipaisua. Ja ohjaajilta huomasin paljon "virheita", eli korkeaa ääntä, kumarrutaan koiran puoleen paineistavasti, hermotutaan koiralle ym. Juurikin niitä samoja virheitä, mitä itse teen Rion kanssa. Mun pitää jatkossa kyllä keskittyä tähän asiaan entistä selkeämmin, esimerkiksi olla koskematta Rion muuta kuin aivan pakon edessä. Ja suunnitella mun omat askeleet tarkemmin ja olla kaikin tavoin itse rauhallisempi. Mietin sitäkin, että esimerkiksi kun puhun meidän agikouluttajalle, niin jos hän on antanut meille kritiikkiä, jota olen siis vähän huono vastaanottamaan, hermostun itse, minkä koira lukee kyllä heti. Kun osaiskin ottaa asiat asiana, eikä aina liian tosissaan :/

Kylläpäs tästä tuli henkilökohtaista :P Mutta kun oma koira on niin henkilökohtainen asia. Ja helpottaa myöntää omat mokansa, kun tekee sen näin julkisesti. Tän huonommin ei voi mennä, joten tästä on suunta vain ylöspäin :D

Eikä meillä ihan surkeasti mene koko ajan. Eilen käytiin iltalenkin lomassa vähän tokoilemassa ja Rio oli kyllä niin mainio! Jos me saadaan tämä meidän suhde kuntoon, Rion rähjääminen kuriin ja jaksetaan treenata, niin mää vähän luulen, että Riosta voi tulla jonkinlainen tokokoira! Näin sitä ajatukset muuttuu, mä kun kuvittelin että toko on viimeinen laji, mistä me Rion kans nautittais.

Holskuongelmia ja ongelmaholskuja

2009-03-09T23:14:00.002+02:00

Niinpä tein, että nielin ylpeyteni (ja loppukuun kaurapuuroa) ja mentiin Rion kanssa ongelmakoirakouluttajan vastaanotolle. Syynä siis tuo autoille rähjääminen, mulla alkoi itselläni olla keinot lopussa. Tai ei ehkä niinkään, vaan kaipasin jonkun ulkopuolisen neuvoa ja ohjeita, itselläni kun on tapana tehdä jonkin aikaa jollain tavalla, mutta sitten mulla usko loppuu ja taas vaihdetaan keinoja.

No, diagnoosi lyhykäisyydessään oli, että meillä on Rion kanssa suhde perseellään. Tai siis jotenkin niin, että Rio on luovuttanut mun suhteen, että me voitais olla kontaktissa keskenämme. Autoille Rio räyhää, koska se kokee sen tehtäväkseen, mutta osin myös tylsyyttään. Kouluttaja selitti asiat toki paljon laajemmin, mutta en nyt jaksa kaikkea sitä tässä muistaa.

Me lähdetään nyt Rion kanssa liikkeelle siitä suhteen rakentamisesta. Saatiin neuvoksi käydä lenkillä metsässä silleen, että Rio on kiinni pitkässä liinassa mun vyötäisillä, ja mä en saa missään vaiheessa antaa sen liinan kiristyä, eli yritän pitää sen juttelemalla siinä mun lähellä. Koko lenkkeily ei tätä ole, vaan pieniä pätkiä silloin, kun koen että jaksan olla reilu.

Varsinaisesti siihen remmissä kulkemiseen ei vielä paneuduttu, se tulee vasta ensi viikolla (hyvä tapa estää asiakkaista lopettamasta koulutuksissa käymistä ;) ). Vähän riippuu nyt tästä viikosta, että millaisin askelin lähdetään etenemään, mennäänkö välimuotojen kautta, vai heti siihen, mihin loppupeleissä pyritään (eli siihen, että kuljetaan Rion kanssa rennosti, ilman että mun pitää koko ajan sitä tarkkailla). Aikaa se tulee viemään, hurjasti. Ja töitä teettämään kans.

Pääasia, mihin mun nyt pitää keskittyä, on häpeästä irtipääseminen (ja sitä kautta stressitason laskeminen). Pitää suhtautua meidän remmilenkkeihin siten, että se on koulutusta vaan, ja koira saa koulutusvaiheessa välillä käyttäytyäkin huonosti. Kuulemma pitäisi kuvitella koulutustilanteissa, että Rio ei ole oma koira, silloin tunteet eivät ole niin pinnassa. Tämä tulee olemaan mulle itselleni se ehdottomasti vaikein juttu. Mutta kuulemma omistajana/ohjaajan muuttaminen onkin se hitain prosessi.

Oli aika rankkaa kuunnella niitä juttuja. Sinänsä mitään täysin uutta ja valaisevaa ei ilmennyt, suurimman osan asioista olin itsekin jo jotenkin tiedostanut, mutta kouluttaja osasi sitten syventää ja selittää ne fiksummin. On se kuitenkin rankkaa, kun tajuaa, että on toiminut jossain asiassa väärin, vaikka kuinka on hyvää tarkoittanut. Ja se, miten paljon niitä asioita on! Eikö tämä virheiden havaitseminen koskaan lopu!

Se oli kyllä jännä asia, että kouluttaja sanoi Riossa olevan "elämäni koira" -ainesta. Jännä silleen, että olen aina ajatellut, ettei Riosta koskaan tule elämäni koiraa. Jotenki toi toivoa (ja tipan silmäkulmaan) ajatus, että me voitais saada Rion kanssa sellainen suhde.

Paljon muutakin asiaa tuli sen kolmen tunnin aikana, mutta en nyt jaksa kaikkea sitä kirjoittaa. Yritän kuitenkin pitää prosessia esillä täällä blogissa. Ehkä joku päivä toteutuu se, mitä Tiinan (Harun omistaja) kanssa haaveiltiin: kävellään pitkä hihnalenkki koirien kanssa ja saadaan ihan rauhassa juoruta keskenämme :D

Tylsäilyä

2009-03-07T14:33:00.003+02:00

Mittään ei olla viime aikoina tehty, ei ainakaan mitään mielenkiintoista. Tais meillä viime viikolla olla agitreenit, jotka meni ihan pyllylleen, kun Rio hyytyi taas toistoihin. Tällä viikolla ei olla sitten treenattu, kun ollaan hiihtolomalla. Alkuviikon olin itse Rukalla, silloin Rio oli hoidossa kaverilla. Hoitopaikan omana koirana oli Haru-holsku, joka taisi puolet ajasta roikkua Rion kauluskarvoissa, mutta muuten oli sujunut pojilla yhteiselo hyvin. Hoitopaikan kissankin kanssa Riolla oli jonkinlainen hyökkämättömyyssopimus, "jos mä en kato siihen kissaan, niin sitä ei ole olemassa". Nyt kotosalla Riolla on ollut energiaa, tänään käytiin jäällä juoksemassa suurimmat virrat pois.

Hieman on lomahyytymistä ilmassa, mulla pitäis olla koko ajan jotain pientä puuhastelua, niin saan aikaiseksi, pelkällä makoilulla mä vain, no, makoilen. Jospa sitä kuitenkin ois saanut latauduttua tällä lomalla sen verran, että jaksaa taas innostua treenaamisesta.

Se ilmaisu pitäis vaan saada kuntoon, tai edes jonkinlaiselle alulle ennen hakukauden alkamista.

2009-02-14T23:11:00.002+02:00

Tasapaino, se on ollut tämän treeniviikon teemana. Aikaisemmin kun meillä on mennyt agitreenit hyvin ja tokoilu pyllylleen, niin tällä viikolla meni sitten toisinpäin. Olisihan se joskus kiva kun molemmat menis kivasti, mutta sitä sitten varmaan seuraisi katastrofiviikko, eli ehkä tämä sitten paras systeemi.

Mutta joo, agilityä torstaina, ja tehtiin rataa. Paljon hyppyjä ja putkia, vain yksi kontakti (puomi) alussa. Meillä oli hyppykorkeus muistaakseni 45cm, Rio meni ihan jees. Ekalla kerralla se menee aina putkiin hyvin, mutta jos joudutaan kertaamaan, ja etenkin aloittamaan kertaus putkesta, niin silloin herra hiimailee, "mä tuonne mee, kömmi itse". Keneltä löytyis putkihullu koira, joka vois selittää Riolle putken ihanuuden?
Mutta se mikä pilas treenit, oli se, että Riohan otti ja karkas radalta toisen koiran luo. Tappomeiningillä ei ollut menossa, vastapuoli oli kumminkin narttu, enemmänkin Riolle tais riittää tää treenaaminen ja päätti lähtä hakemaan parempaa seuraa. Eikä se lähtenyt mitenkään ohjusmaisesti, kerran oli jo palaamassa takaisin, mutta samalla hetkellä mä karjaisin sille, mistä Rio tuumas, että mamma on vihainen, minähän en takaisin tulekaan. Ärsyttää, kun oon aina ajatellut, että rähisi se miten paljon tahansa, ei se kentältä koskaan karkaa. No, nähtävästi karkaa.

Oli siitä kumminkin se hyöty, että minä pääsin nappaamaan sen sieltä toisen koiran luota ja niska-pers-otteella nakkasin kenttään. Riolle tuli siitä ihan uutta kunnioitusta mua kohtaan, ja kun treenit oli ohi, niin se ei edes rähissyt kahdelle vieraalle koiralle jotka odottelivat omaa vuoroaan. Ja se kunnioitus kantoi vielä seuraavan päivän tokotreeneihinkin, jotka olivat meidän tähänastisista parhaat (siis rähinämielessä). Paikalla oli melkein koko meidän tokoryhmä, eli kahdeksisen koirakkoa, joista pari oli täysin uusia. Mut Rio oli hiljaa!
Kyllähän se vieläkin niistä koirista stressas, mutta toisaalta se osaa aika kivasti sen stressin kanavoida tekemiseen. Eli treenimielessäkin onnistuneet treenit. Tehtiin seuraamista ja siinä käännöksiä, mä aina hämmästyn siitä, miten tiivistä kontaktia Rio osaa halutessaan pitää. Matkalaukkuhan se varmasti monen silmään on, mutta mun silmään ei, kun vertaan aiempaan.
Hyppyä tehtiin myös, sitä Rio ei tunnu tajuavan, tosin saattoi johtua siitäkin, että loppua kohden se väsyi ja stressitaso nousi. Mutta joo, ehdottoman positiivinen fiilis jäi :)

Tänään käytiin jäällä lenkillä, tein samalla Mujusen Salmen kahden patukan leikkiä kahdella sukkapallolla. Jäällä on aina hyvä tehdä, kun Rion mielestä keskellä jäätä on sairaan tylsää ja se hakee siellä innokkaasti kontaktia (tai no jos totta puhutaan, kulkee mun vieressä ja näpsii mua käsistä). Ekaa kertaa siis leikittiin tällä tyylillä, Rio lähti innoissaan aina pallon perään, mut jäi sitten aina yksinään sitä heittelemään (siis kyllä, leikkimään! ja kyllä, Rio!). Sit kun yritin huudella perään, et hei, täällä ois toinenkin, paljon kivempi pallo, niin ei kiinnostanut mun huutelut. Mutta ei voi liikaa vaatia ekalta kerralta, ja tärkeintähän tässä oli, että Rio leikki ja sillä oli mukavaa.

Lenkin jälkeen otettiin vielä vähän tokoa läheisellä parkkipaikalla. Ihan kivasti meni, varsinkin seuraamisessa kun otin siirtymisiä juoksuun, niin nehän oli varsin mukavia Rion mielestä. Mutta Rio ei osaa luoksetuloa! Se ei siis ymmärrä, jos kutsun sitä luokse, ellen tosi selkeästi käytä apuja. Ohhoh, luulin sitä varsin perusliikkeeksi. Miten luoksetulo opetetaan? Siis kyllähän Rio tulee normaalisti kutsuttaessa luokse, mutta en mä koskaan paikallani silloin törötä kuten tokossa.

Ai mut se pitää kehaista, että tänään Rio bongas toisen koiran, mutta kun kutsuin sen luokse, se tuli luokse! Vaikka oli irtaallaan, ja se toinen koira oli parinkymmenen metrin päässä. Olin niiiin ylpeä! (mut ei puhuta siitä, että kun kuljettiin remmissä sen samaisen koiran perässä, niin Rio päästi karjuhadus-vinkaisujaan).

Agia

2009-02-07T14:07:00.003+02:00

Ai niin, ollaanhan me tehty agiakin viime aikoina. Torstain treenissä tehtiin taas siksak-hyppyä, mutta tällä kertaa ei takaaleikaten vaan valssilla. Muilla oli vaikeuksia, kun niillä on irtoavat ja nopeat koirat, mutta mun hitaan, perässä vedettävän mallin kanssa ei ollut suuremmin vaikeuksia. Taas oli loppusuora, joka meni ihan kivasti, nyt Rio muisti siellä perässä olevat nakit. Matkalla oli myös putkia, niihin menot suju tosi kivasti.

Viime su oli treenit, joissa olen apuohjaajana. Mulla oli Rio mukana autossa ja tein sillä sitten treenien päätteeksi itse. Yritin vetää samaa rataa jota oltiin treenattu muiden kanssa, vähän meni perässä laahaamiseksi, olisko ollut liikaa hyppyjä Rion makuun. Mutta tehtiin sitä ennen rengasta pari kertaa, ja ne meni hienosti! Rio on tainnut nyt tajuta renkaan idean. Keinua tehtiin kans, sillä tavalla, että hidastin keinua niin, ettei se paukahtanut isoäänisesti, Riohan siis pelkää sitä ääntä. Muuten se ei keinua aristele, eli meni noiden hidastusten kanssa hyvin. Pari kertaa putkiin menoa mentiin kans. Pitäis päästä ainakin kerta viikkoon yksinään harjoittelemaan just noita yksittäisiä esteitä, keinua, rengasta ja pujottelua, sekä putkia eri suunnista ja kontakteja. Kun yksinään treenaan, mä olen itsekin rauhallisempi ja Rio on innokkaampi.

Siitä autosta. Mulla oli vanhempien auto viikon lainassa, ja voi että oli ihanaa. Koiran lenkitys kyllä väheni merkittävästi kun menin autolla treeneihin ym. Mutta helpotti kyllä elämää se auto. Harmi vain, että omaan ei ole varaa, ainakin vuosi tässä pitänee kituutella ilman. Huoh.

Tokoilua

2009-02-07T13:43:00.002+02:00

Eilettäin oli taas tokotreenit. Jälleen tehotreeniä, paikalla meidän lisäksi vain yksi koirakko. Apuohjaajaa ei sentään tällä kertaa ollut paikalla.

Tehtiin seuraamista ja täyskäännöstä sekä vasemmalle käännöstä seuraamisessa. Rio meni hienosti, se kuulemma laittaa hyvin painoa takaosalle vasemmalle käännöksessä. Täyskäännöstä tein kääntyen itse oikean kautta, niin että Rio kiertää käännöksessä ulkokautta, mutta jos Rion takapää kerran toimii, voishan sitä kokeilla vasemmankin kautta.
Vaikka Rio teki hyvin, niin itse oli ihan pihalla. Vaikeaa keskittyä niin moneen asiaan yhtäaikaa, siihen seuraamiseen, kääntymiseen, apujen antamiseen koiralle (pään kääntämiseen, makupalakäden toimintaan) ja palkkaamiseen. Ja kun koulutusohjaaja antaa vielä neuvoja samaan aikaan, niin onpa hankalaa. Pitää kuivaharjoitella itsekseen.

Tehtiin myös nopeaa maahanmenoa, mikä on Riolle hankala liike. Tätä pitää harjoitella kotona paljon, pitää tosiaan muistaa palkata se heti siitä maahanmenosta. Ja vois kokeilla tätä ennen ovista kulkemista ja irtipääsemistä, jos liikkeeseen sitä myöten tulis vauhtia.

Luoksepäästävyyttä ja luoksetuloa tehtiin myös. Tuo luoksetulo on Riolle hankala, ei se oikein ymmärrä milloin kutsun sitä luokse, ainakaan jos seisoa törötän silloin paikoillani. Sen sijaan jättäminen paikkamakuuseen tai luoksetulossa istumaan onnistuvat, ei sillä ole mikään kiire minnekään. Tietty luoksetulossa sitä varmaan kiusaa myös se, että siihen liittyy eteentulo, joka on Riolle raskas liike, siinä kun pitää tulla niin lähelle.

Ai niin, tehtiin me myös hyppyä. Rio oli aika hämmentynyt siitä, pitääkö näissäkin treenissä hypätä? Vaikka emäntä vain töröttää tuossa liikkumatta? Kyllä se sitten siitä pikkuhiljaa aukeni, pittää vaan harjoitella tätäkin.

Treenit meni taas siis ihan kivasti, mutta...se hemmetin rähinä. Nytkin, vaikka oli vain yksi koirakko meidän lisäksi koko maneesissa, sillekin piti välillä urahdella ja tuijotella. Ens viikolla siellä todennäköisesti on taas koko porukka kasassa, parhaimmillaan kymmenisen koirakkoa pienessä maneesissa. Rio menee niin stressiin muiden koirien läsnäollessa. Ja pahinta siinä on se, että niin menen minäkin. Mulla on niin syyllinen ja häpeällinen olo Rion rähinästä, että olen heti tullessa kireänä, ja kun on stressaantunut koira, joka lukee jokaista mun elettä, niin sehän vain pahenee siitä koko ajan.
Mun pitäis saada itseni sellaiseen rentoutuneeseen tilaan, että en ahdistuis Rion rähinästä. Se rentoutuminen vois sitten levitä koiraan. Mutta mistä sellaisen rentoutumisen saa? Miten mä oppisin hyväksymään, ettei me R:n kanssa olla täydellisiä, me vasta opetallaan sitä, ja meillä on lupa siihen opetteluun? Onko olemassa ongelmaomistajakoulustusta?

Toka treeniviikko

2009-01-31T10:07:00.002+02:00

Taas jatkuivat meillä treenit agin ja tokon merkeissä.
Agitreeneissä oli ohjelmassa paljon hyppyjä, hypättiin siksakkia takaaleikkauksella. Rion irtoaminen oli taas omaa luokkaansa, eli sitä ei juurikaan tapahdu. Siksi takaaleikkaukset olivat meille hankalia. Eivät siis treenit menneet kovin erityisesti, mutta kuitenkin mulla on semmoinen tuntu, että Rio kesti paremmin niitä hyppyjä ja toistoja kuin aiemmin. Lopussa tehtiin vielä loppusuoraa, joka ei kyllä mennyt niin hyvin kuin ennen on mennyt. Rio ehkä vähän väsähti siksakhypytyksessä.
Positiivista kuitenkin se, että oltiin koko treenien ajan maneesissa muiden koirien kanssa. Riossa on sellaista kireyttä vielä, mutta jos laitan sen seinään kiinni, enkä itse koko ajan hermoile remmin päässä, se kyllä rauhoittuu odottamaan. Ja vaikka silloin, kun meidän vuoro alkaa, se vähän katselee ja stressailee muita koiria, se ei niiden luokse karkaa, eikä aloituksen jälkeen edes kiinnitä niihin huomiota, vaan keskittyy minuun ja esteisiin.

Toiset tokotreenit sitten. Näistä voi jo vähän kertoakin. Meidän lisäksi koirakkoja oli paikalla kaksi, lisäksi apuohjaaja, eli saatiin kunnon tehotreeniä :) Tehtiin seuraamista toista koirakkoa kiertäen, mikä oli meille tosi hyvää treeniä, vaikka meidän seuraaminen oli jotain seuraamisen tapaista. Mutta Rio kuitenkin kiinnitti muhun huomiota. Ja vaikka sille aluksi oli vaikeaa istua toisen koiran kiertäessä, se kuitenkin rauhoittui keskittymään minuun.
Tehtiin myös luoksepäästävyysharjoituksia, me ei ollakaan ennen tehty tokon luoksepäästävyyttä. Ihan hyvin meni, vaikka vähän kouluttaja kiinnosti.
Mitäs me vielä tehtiin...niin, paikkamakuuta, mikä meni Riolta kivasti. En mennyt kauas, enkä pitkäksi aikaa, mutta ei Riolla tuntunut olevan kummempaa hätää siinä maassa maatessa. Sille sopii tuollaiset passiiviset liikkeet, kun se ei kovin innokas tokoilija ole.
Ja tehtiin myös seuraamista ja käännöstä oikeaan.

Toko on ihan kivaa, kun vain minä osaisin rauhoittua ja hyväksyä, että me ollaan tällä tasolla. Koska helposti katselen muita koirakkoja ja otan stressiä siitä, ettei me olla vielä noin taitavia. Varsinkin se seuraaminen on Riolle hankalaa, sen into ei riitä niin pitkään, kestävyyttä vaativaan liikkeeseen. Toisaalta olin yllättynyt, miten Rio kuitenkin jaksoi koko tunnin tehdä hommia, loppupuolella oli pientä väsymistä ilmassa. Ja illalla se oli aivan poikki, koska henkisesti sille oleminen samassa maneesissa toisten koirien kanssa on todella stressaavaa. Ens viikolla lienee taas runsaammin koirakkoja paikalla, toivottavasti hyvä fiilis jatkuu silloinkin.

Kävin eilettäin Ikeassa, ja ostin Riolle tämmöisen pehmomarsun: http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/60137774 kun monet ovat kehuneet. Hetsasin sillä Rioa hetken, Rio innostui niin kovin, että kun yritin ottaa marsua pois, Rio urahti mulle. Tais luulla sitä oikeksi. Mutta siis meillä erikoisen poikkeuksellista, että Rio tykkää lelusta noin paljon, tai ollenkaan, sen puoleen.
Tuo koira jaksaa aina väliajoin yllättää.

Ekat tokotreenit

2009-01-23T21:49:00.002+02:00

Ei puhuta niistä. Ikinä.

Raivostuttavan rakastettava

2009-01-22T20:14:00.006+02:00

Onpa menneet tunteet viime aikoina vähän laidasta laitaan koiran kanssa. Eilen Rio oli oikea karmeus, kun lenkille mentiin. Lenkki alkoi syöksähtelynä koko remmin pituudelta, mikä sai mut kovin kireeksi. Joten siinä vaiheessa kun päästiin sitten autotien laitaan, niin senhän arvaa mitä seuraa ylienergisestä koirasta ja ärsyyntyneestä emännästä. Loppulenkistä sitten kohdattiin vielä vieras koira, ja sitä huutoa, mikä Riosta lähti. Kotiin päästyämme teki mieli soittaa Minnalle, että ottaako elukan takaisin :P
Illalla yritin vielä, nyt jo leppyneenä, treenata tokoa, mutta siitäkään ei oikein tullut mitään, Rion viimeaikaisesta innosta ei ollut jäljellä juuri mitään.

Tänään oli sitten iltapäivällä ohjelmassa agilitytreenit. Rio oli niin mainio! :D Aloitettiin heti kokonaisella radalla, aika simppelillä sellaisella, että kouluttaja näkisi millaisella tasolla mennään (joskin kouluttaja on sama kuin syksylläkin, että tiesi kyllä meidän tason ja Rion omituisuudet). Mentiin koko rata läpi, eikä Rio kieltänyt kertaakaan! Rataan kuului rengas ja putkeen meno kolmesti, mutta kaikki Rio meni niin kuin vanha tekijä. Mä olin ihan hämmennyksissäni. Ja iloinen :) Ehkä Riosta tulee sittenkin agikoira. Se ei selvästikään tykkää asioiden jankkaamisesta, saman estekokonaisuuden treenaamisesta, mutta koko rata menee hyvin. Ja siihenhän sitä tähdätään.

Uuden treeniryhmän myötä meillä on uudet treenikaverit. Aivan rähinöittä Rio ei osannut vieraita koiria kohdata. Kuitenkin aika vähällä selvittiin, ja kun oli meidän vuoro treenata, niin radalla Rioa ei sitten haitannut enää, vaikka muut koirakot oli samassa maneesissa. No, yhden bortsu-uroksen pyysin omistajineen poistumaan, kun Rio on sellainen rasisti, että kaikki vieraat bortsu-aussie-tyyppiset koirat ärsyttää aivan erityisesti. Mutta eiköhän Riokin rauhoitu parin treenikerran jälkeen ja totu uusiin koiriin. Ei vaan ihan heti ole meillä asiaa kisoihin, mut kunhan käytös lenkeillä paranee (edistymistä on jo tapahtunut eilistä lukuunottamatta), niin sitten pitää ruveta treenaamaan isommissa koiratapahtumissa käymistä. Musta tuntuu, että me ollaan käyty nyt pohjalla tämän rähjäämisen kanssa, ja ollaan nyt matkalla ylöspäin ;) Ja autojenkin suhteen on hitusen helpottanut, tänään agitreeneistä palatessa oli ihan rentoakin menoa.

Käytiin tuossa syksyllä Pohjois-Suomen holskujen kanssa hakuilemassa. Muutama kuva Riosta hakumetsällä. Kyllä näyttää vauhtia löytyvän. Emännällä ainakin oli niin kivaa, ettei housut meinaa jaloissa pysyä. Eijalle kiitokset kuvista!

Uusi vuosi 2009!

2009-01-18T00:12:00.007+02:00

Heipä vaan teille molemmille blogini lukijalle!

Alkoi tuossa loppusyksystä netissä surffailu vähän nyppiä, joten vähensin kyseisitä toimintoa reilusti. Siinä sivussa meni sitten lapsi pesuveden mukana, eli blogin päivitys jäi. Mutta nyt on levätty ja pidetty virtuaalitaukoa sen verran, että on mukava palata. Ja muutenkin ihan uudella innolla suhtaudun elämän eri osa-alueisiin, kuten koiraharrastuksiin.

Ensi viikolla jatkuu meidän agitreenit. Treenipäivä on sama, mutta aika muuttuu iltapäivään ja vain yhdeksi tunniksi aiemman puolentoista, jopa kahden tunnin sijaan. Kouluttajakin on sama, mutta treenikaverit muuttuvat. Pelonsekaisella jännityksellä odotan miten rähinä-Rio selviää uusien koirien kohtaamisesta. Luulen tosin, että se osaa jo yhdistää maneesin paikaksi, joissa muita koiria kohdataan, joten me osaamme molemmat nyt varautua sinne menoon.

Ensi viikolla alkavat myös meidän tokotreenimme, kivasti heti agilityä seuraavana päivänä. Siinä jännittää sama juttu, oudot koirakot ympärillämme pienessä maneesissa, saa nähdä jätämmekö lähtemättömän ensivaikutuksen kanssatreenaajien tärykalvoille. Toinen juttu mikä jännittää on se, että kyseinen ryhmä on ehkä himpun verran meidän omaa tasoamme kovempi, joten saadaan, taas kerran, olla ryhmämme huonoimpia. Se vähän harmittaa, mutta onhan siinä se etu, että eipähän kukaan meitä huonompi kehity meidän ohitse :D Näin kuopukselle asetelma on tuttu.

Ei vaan, oikeasti olen tosi innoissani, etenkin tuosta tokosta. Kummaan puhetta minun suustani. Mutta Rio on ollut viime aikoina jotenkin kummallisen energinen. Ollaan tehty lyhyitä tokotreenejä sisällä ja lenkillä ja holskupoika on ihan innoissaan! Niin innoissaan, että teki seuraamista jopa nappuloilla (no okei, ei ollut meidän omia nappuloita, mut silti!). On se ollut muutenkin vähän kumma, sillä on viime aikoina ollut tapana raahailla mun kenkiä ja reppuja eteisestä huoneen puolelle, siis silloin kun en ole kotona. Kuulostaa ihan normaalin nuoren holskun puuhilta, onkohan mun koirasta tulossa normaali nuori holsku?

Niin ja vielä, tässä kaikessa innostuksessani minä lupauduin vielä aglityssä apuohjaajaksi. Kerran viikossa jätän siis koiran kotia ja menen yksinäni koiraharrastuksiin :D Tätäkin odotan innolla, vaikka samalla vähän jännittää, kun ei ne omat taidot vielä kovin kummoiset ole. Mutta tekemällä oppii, ja kiva päästä keskittymään muiden treenaamiseen ilman että tarvitsee huolehtia omasta koirasta. Ja apuohjaajana on turvallista opetella tätäkin "alaa".

Tällaisia kuulumisia täällä näin vuoden alussa. Laitan vielä muutaman kuvan tältä päivältä kun käytiin Rion kanssa jäällä lenkillä. Oon ollut ihan riemuissani noiden lähijärvien jäätymisestä (jotain iloa niistäkin paukkupakkasista), kun on päässyt juoksuttamaan koiraa irti. Tosin samalla olen huomannut, että Rion luoksetulo on kovin heikoissa kantimissa, kyllä se luokse tulee kutsusta, mut yleensä "ihan kohta, kunhan oon tämän ruohonkorren nuuskaissut ja merkannut". Ollaan sitten harjoiteltu viime aikoina vähän nopeampaa reagoimista siihen tänne-käskyyn.

Mutta ne kuvat, tässä ovat:

Ja vielä kerran pojat!

2008-10-25T02:20:00.013+03:00

Pannaan vielä loputkin. Kuvia lappalaiskoirien erkkarista, jossa kaverin Pessi-lappis oli arvosteltavana.

"Jaa, munko pitäis sitten esiintyä?"

"oisko tämä hyvä asento?"

"Vai olenkohan minä sittenkin akita?"

"Ai sillä on herkkua, no kyllä mä sitten tottelen"

Tiina tarkistaa seisotuksen

"ai tuollalaillako pitää seistä?"

No osaahan se Pessi poseerata

Loppupäivästä pääsivät Rion kanssa painimaan:

Suloinen sekamelska:

Lisää kuvia

2008-10-25T01:57:00.013+03:00

Kun sain nyt purettua kuvia kamerasta, niin laitetaan niitä vielä lisää, sekalaista joukkoa siis:

Rio ja Haru-lyhytkarvaholsku syksyisellä metsäretkellä

Haru haaveilee uimisesta

Onkohan se täällä...

...vai tuolla...

...vai sittenkin täällä...

Siinähän sinä olet!

Yhteen tahtiin juoksua

Se olikin aika rankkaa

Eli juomatauon paikka

Vielä pari kuvaa Riosta:

Aussievauvoja

2008-10-24T19:43:00.014+03:00

Tänään kävin Highbuzz`s-kennelissä lällyttelemässä aussiepentuja. Oli ne kyllä niin suloisia, melkein meni yksi taskuun ja kotiin. Onneksi rahan, ajan ja auton puute hillitsee vähän pentukuumetta, muuten olisin varmaan neljän viikon päästä taas kolkuttelemassa Satun ovella :P

Tässäpä kuvia neliviikkoisista söpöläisistä.

2008-10-23T21:28:00.003+03:00

Olipa mukava vaellus viikonloppuna! Oli alkuperäistä suunnitelmaa lyhyempi, eli oltiin vain yksi yö, mutta kyllä sitä kävellä sai. Ensimmäisenä päivänä kuljettiin 27 km, luultiin aluksi, että leiripaikalle oli 20 km, mutta neljän kilometrin jälkeen huomattiin, että jäljellä oli vielä 23 km. Oli kyllä mukava päästä perille, varsinkin, kun viimeiset seitsemisen kilometriä kuljettiin pimeässä. Seuraavana päivänä käveltiin sitten takaisin päin se osio, joka pimeässä jäi näkemättä.
Rio oli oikein reipas vaelluskoira, kiltisti kantoi omat kantamuksensa. Mutta kyllä huomasi, että reissu otti sillekin voimille, lepäsi aina kun mahdollisuus oli. Toisaalta se tuntui normaalia iloisemmalta, leikki mukana olleen Pessi-lapinkoiran kanssa, ja veti mun kans puukapulaa. Kyllä vain, leikin Rion kanssa taisteluleikkejä!

On tuo muutenkin yllättänyt. Ollaan jonkin aikaa harjoiteltu noutoa, kun pitäisi saada haussa ilmaisu alkuun. Ja sehän on oppinut! Olen käyttänyt harjoituksissa ohuehkoa, pehmeätä patukkaa, ja sen nostaminen on kuitenkin ollut Riolle vähän hankalaa. Tänään tein ihan huvikseni noutoa noutokapulalla, ja sehän nousi lattialta nopeasti. Mietin, että pitäisköhän siirtää nyt jo noi ilmaisunoudot metsään, siis niin, että otan jo kaverin pitämään sitä patukkaa ja Rion hakemaan se sieltä. Vaikka kyllähän Rio pitäis se maastakin osata ottaa, mutta varmaan se on helpompaa mättäästä kuin kovalta lattialta. Ja jatkaa sitten varsinaisia noutoharjoituksia kapulalla. Vaikka en mä halua jättää Rion noutointoa vain harrastusvälineisiin, ideaalisinta olisi, jos se oppis nostaan mulle tavaroita lattialta. Pakasterasian se osaakin jo nostaa :D

Ja ei kahta ilman kolmatta, eli meillä oli oikein mukavat agitreenit tänään! Tehtiin hyppyjä ja putkia, siis Rion inhokkeja, mutta silti se meni tosi kivasti. Oikeestaan putkia ei voi enää sanoa inhokeiksi, sen verran hyvin ne alkaa sujua. Vauhtiahan nyt ei vieläkään ollut, mutta jospa se sieltä...ja ainakin Riolla tuntui olevan kivaa. Ja vaikka maneesissa oli muitakin koiria, Rio ei välittänyt niistä. Lopussa tehtiin vielä pujottelua ja A:ta, pujottelu meni taas ihan kivasti, Rio alkaa tosiaan tajuta sitä. Pitäis hankkia maneesin avain, muutama viikko tehotreeniä, ja kepit alkais sujua paremmin.

On se kiva, että toisinaan asiat vain osuu kohdalleen :)

2008-10-14T21:20:00.002+03:00

Tänään käytiin ekaa kertaa hakuilemassa täällä Oulussa. Oli kyllä mukavaa! Rio sai eteensä oikein perusperus motivointia metsään menossa, maalimiehet juoksi metsään sen edestä, metsässä maalimiehet teki vielä haamun ennen kuin päästin Rion perään. Kyllä siinä olikin ihan kivasti vauhtia, ja löysi tiensä perille. Jonkin verran kuitenkin sellaista epäröintiä on, "ettäkö tosiaan näin kauas". Kyllä kostautuu nyt se, kun tehtiin alkuaikoina lyhyempiä pistoja. Ens kerralla vois jatkaa tätä perusinnostusta, mutta lähettää maalimiehet vielä kauemmas, kunnolla sinne 50 metriin ja vielä vähän kauemmaskin, että se välimatka ei ala kammottamaan Rioa. Tässä muuten alkaa näkyä se toimintakyvyn pienuus.

Eilen käytiin treenailemassa omin päin agilityä. Ihan hirveetä. Rio oli aivan lahna, sitä ei huvittanut mikään. Maneesilla oli pari muutakin koiraa, ajattelin, että niiden läsnäolo häiritsi Rioa, joskaan se ei niille rähjännyt millään tavalla (Jee!). No, noloissani ja turhautuneena lähdin sitten pyöräilemään Rion kanssa kotiin, kun yhtäkkiä puolimatkassa tajusin, että entä jos sillä on kakkahätä. Pysähdys, koira metsään ja ulostamaanhan se ryhtyikin. Eli siinä selitys hyytymiselle (toivottavasti).

Pitää tässä nyt hehkuttaa, että Rion remmirähjäys on vähenemään päin, toisten koirien ohitus sujuu nykyään entistä mallikkaammin (joskin hihnaa purren). Ja uskaltaakohan tätä sanoakaan, mutta mun mielestä autoille rähjäämisessäkin ollaan edistytty hitusen. :D

Hakuilua ja hierontaa

2008-10-11T21:35:00.003+03:00

Pari treeniä on taas tullut tehtyä viime merkinnän jälkeen. Vähän vaihtelevaa on ollut, välillä Riolla on intoa, välillä taas yhteys on ihan hukassa.
Mutta on meidän treenitkin olleet vaativia, kouluttaja kun kävi MM-kisoissa, niin meidän radat on sitten olleet MM-ratoja ;) Viime torstaina tehtiin medien hyppyrataa, mua hieman hirvitti, kun kentältä puuttuivat kontaktiesteet, eli Rion lempiesteet. Kyllähän sen sitten lopussa (tai oikeammin radan keskivaiheilla) huomasi, että kun piti tehdä monta hyppyestettä peräkkäin, niin Rion mielenkiinto katosi.
Mutta ei pelkkää huonoa, tehtiin myös parhaat kepit tähän mennessä :D JA putket sujuu nykyään paljon paremmin. Siihen varmaan autto aika paljon se yksintehty treeni, jossa heti putken jälkeen oli palkkana A-este. Pitäis varmaan hommata avain, ja käydä yksinään treenaamassa niin, että teen pari hyppyä ja niistä A-esteelle.

Hyppyjen epämiellyttävyyden takia meidän kouluttaja sitten kehotti käyttämään Rioa hierojalla, ihan varmuuden ja mielenrauhan vuoksi. Oon kyllä itsekin jo pitemmän aikaa pohtinut samaa, Jyväskylässä oli suunnitteillä käydä Activassa Minna Saarelaisella, mutta se sitten jäi. Treenien jälkeen soitin sitten Kaisa Takatalolle Eläinfysioterapia Balanssiin. Kävi hyvä tuuri, ja Kaisa pääsi tulemaan heti seuraavana päivänä ja vielä kotikäynnille. Kaisa siis hieroi Rio läpi, hieman oli koira hämmentynyt kun vieras ihminen kosketteli. Mutta hyvin Rio lopulta jaksoi, vaikkakin välillä yrittikin aina karata pois. Kuulemma hyvin tyypillistä hierontaan tottumattomille koirille. Hieronta kuitenkin onnistui, eikä Kaisa löytänyt Riosta mitään erikoisempia jumiutumia tai kipeitä kohtia. Ja Kaisalla on itsellään aussieta, eli mullakin oli mukavaa jutellessa aussiesta ;)
Eli nyt ei Rion pitäisi ainakaan fysiikan takia vastustaa hyppimistä (mikä tuntuu ihan oikealta, koska omaehtoisestihan tuo hyppii kyllä mielellään, kaikki tutut ovat kyllä nähneet Rion tasajalka-holskuhypyt kasvojen korkeudelle. Rio myös venyttelee itseään paljon, oon ymmärtänyt, että kipeä koira ei mielellään tee niin). Eli nyt vaan harjoittelemaan sitä, että hyppääminen on kivaa, siitä saa mahtavan palkan (joskaan mä en ole vielä sellaista Riolle löytänyt, se A-este?), ja samalla sitä, että se hyppääminen on myös pikkupakko, eli ei temppuilua. Sama juttu siis kuin putken kohdalla, ja siellä näyttää homma onnistuneen. Kouluttaja sanoi viime treeneissä, että hänestä Rio vähän vedättää mua, ja oon samaa mieltä. Mutta vaikeus on löytää se raja, että missä vaiheessa koira vedättää mua, ja missä vaiheessa kyse on siitä, että mä ohjaan sitä väärin tai vaadin siltä jotain, mitä se ei vielä osaa.

Viime viikonloppuna vierailtiin Jyväskylässä, mikä oli tosi kivaa. Käytiin lappalaisten erikoisnäyttelyssä kun koirakaveri Pessi oli siellä esiintymässä. Samalla tuli Riolle harjoitusta toisten koirien keskellä olemisesta, ei se nyt ihan putkeen mennyt, Rio ei kestä, jos muut koirat katsoo siihen, tai jos jostain kuuluu ärhäköintiä. Eli ihan heti ei mennä enää itse kehään. Ihan hirveetä mitä taantumusta on Riolle on tapahtunut mun kanssa, hävettää. Mutta se pitää kertoa, että remmirähjäyksessä ollaan edistytty, siis siihen positiiviseen suuntaan, eli vähenemiseen. Joskin se hiljainen ohitus vaatii sitten sen, että annan Rion purra hihnaansa, mutta nahkahihna kestää nähtävästi paljon enemmän kuin nyloninen.

Jyväskylässä käytiin myös hakuilemassa. Rio oli ihan hukassa homman kanssa, se ei enää muistanut miksi sinne metsään pitäisi mennä. Ollaan kuitenkin saamassa täällä Oulussa jonkilaista porukkaa pystyyn, eli toivottavasti päästään treenaamaan lisää. Pitää kyllä ottaa askel taaksepäin, ja lähtä hakemaan sitä intoa uudestaan Riolle. Treeneissä oli mukana myös Ronja-saku, joka on menossa 3-luokan hakukokeeseen, oli jännä nähdä se taso ja maaston laajuus, mitä 3-luokassa vaaditaan. Kaukana meidän tasosta (vaikka vielä kauempana on se siellä vaaditun tottiksen taso...).

Ens viikonloppuna ollaan menossa taas vaeltamaan, innolla odotan :D

itsenäistä treenailua

2008-09-25T22:12:00.002+03:00

Tänään oli treenipäivä, mutta koska muu porukka oli katsomassa agin MM-kisoja, oltiin Rion kanssa maneesilla ihan kahdestaan. Tein Riolle paljon putkia, joita seurasi A tai puomi. En tiedä mitä tuolle koiralle on tapahtunut, mutta hirmuisella vauhdilla se meni A:lle. Meidän tosiaan pitää alkaa keskittyä niihin kontakteihin, ehkä se istuminen alastulokontaktilla ei olekaan niin huono idea. Täällä Oulussa on ohjattu palkkaamaan Rio namialustalla, mutta mun mielestä se ei oikein toimi. Pitää jutella asiasta meidän kouluttajan kanssa. Hankalaa, kun on ollut eri kouluttajia, niin tulee erilaisia tapoja ja ohjeita. Itse kuitenkin on vielä niin aloittelija, ettei osaa sitten päättää parasta tapaa ja pitää siitä kiinni.
Mutta tosiaan, Riossa on nykyään jo vähän vauhtiakin. Ei se kestä kuin ekat kuusi estettä, mutta edes sen ajan. Puomilla oli Riosta niin mukavaa, että se karkasi sen jälkeen keinulle, jota se ei siis vielä osaa. Keinuhan sitten keinahti, ja Rio vähän säikähti. Tehtiin sitten pari kertaa sitä ihan rauhassa, kyllähän Rioa selvästi jännitti, mutta ei se mahdottomasti pelännyt. On kyllä kiva asia, ettei se ole alustaherkkä eikä kohtuuttoman pehmeä (ohjaajapehmeä kyllä).

Keppejä tehtiin kans, ne meni taas entistä paremmin :) Samoin Rio alkaa tajuta renkaan ideaa. Eli mehän edistytään!

Mutta nyt pullanleivontaan.

Ekoja treenejä

2008-09-22T21:19:00.002+03:00

Huh, hieman on ollut rankkaa uuteen kaupunkiin sopeutuminen, niin ei ole tullut merkkailtua kuulumisia.
Treenattu ollaan agia silti, parikin kertaa. Eka kerta meni Riolla ihmettelyyn, treenin kun on maneesissa, ja siellä on isoja ikkunoita, joiden takana on treenaamassa aina samaan aikaan, aivan samoja juttuja, aivan samanlainen holsku! :P Sille piti Rion vähän pärräillä. Mutta Riohan nyt isottelee myös bussikatoksesta heijastuvalle holskullekin. Mikä älykkö.

Toiset treenit meni sitten kivemmin, Riollakin oli enemmän energiaa keskittyä itse hommaan. Lisäksi se haki kontaktia muhun sillä aikaa kun kuuntelin kouluttajan ohjeita, vaikka oli siis vapaana. Kaipa se alkaa tykätä lajista. Meidän uusissa treeneissä on se kiva juttu, että kerrallaan treenaa vain yksi koira, ei tarvi koko ajan vahtia Rion menemisiä. Lisäksi meitä on niin vähän, ettei tarvi loputtomiin odotella. Onhan se tietty huonokin asia, koska kisoissa (jos me sinne joskus päästään) on sitten muita koiria radan laidalla. Mutta se olkoon sen ajan murhe, ehkä Rio on siinä vaiheessa jo niin intona lajiin, ettei se muista välitä.

Putken kanssa on ollut ongelmia, Rioa ei huvita mennä siihen. Nyt tuntuu, että ollaan kuitenkin jo voiton puolella. Meillä ei tällä viikolla ole ohjattuja treenejä, kun kaikki on agin MM-kisoissa (itsekin ois mukava mennä, mutta pitäis ottaa sitten Rio mukaan...), niin pääsen treenaamaan sitten omaan tahtiin. Ajattelin, että vois tehdä putkia ennen A:ta, eli palkata putkenmeno A:lle pääsyllä. Kun se A on Rion mielestä niin ihana...
Saatiin myös ohje opetella kosketusalusta, Riolla kun alkaa olla intoa mennä puomille, niin pitää treenata noita ylösmenokontakteja. Ajatella, Riolla kiire esteelle...ehkä siitä sittenkin tulee agikoira :)

Oulu on kiva kaupunki muuten, mutta harmittaa, kun kaikki koirakaverit jäi Jyväskylään. Ihan tylsää lenkkeillä vaan kahdestaan. Onneksi ollaan tutustuttu Haru-holskuun ja emäntään, jotka asustaa lähellä, niin on Riollekin (melkein)rotuseuraa, Haru on siis lyhytkarva. Ja ilmeisesti holskuporukka täällä on muutenkin varsin aktiivista, että toivottavasti päästään yhdessä treenaileen.

Uudessa kaupungissa

2008-09-05T15:17:00.001+03:00

Nonnii, nyt ollaan ja eletään sitten Oulussa. Rio on ollut kyllä vähän parka, koska mulla ei ole ollut aikaa eikä energiaa käydä sen kanssa kunnon lenkeillä. Ja pelkällä hihnalenkkeilyllä koira on ihan kamala, ettei tee mieli viedä sitä enää uudestaan. No, eilen käytiin metsässä juoksemassa vähän aikaa, pitää mennä samoille seutuville paremmalla ajalla.

Mutta hyviä uutisia: me päästiin agilitytreeneihin! Elikkäs tästä lähin ollaan KAS ry:n jäseniä. Treenet on Kuivasjärvellä kävelymatkan päässä, eli ei tarvitse edes miettiä, millä bussilla tai kenen kyytillä sinne pääsisi. Oon kyllä tosin iloinen ja tyytyväinen. Ens torstaina sit nähdään millainen porukka meitä siellä on treenaamassa.

Treeniä, treeniä

2008-08-25T21:33:00.002+03:00

Pitääpä muistaa kirjata näitä treenejä heti niiden jälkeen, viime viikolla oltiin kans treenaamassa, mutta enhän minä enää yhtään muista mitä silloin tehtiin. Ikä alkaa kai painaa. Joten yritetään päivittää kuulumisia mahdollisimma usein...

Elikkäs tänään oli agitreenit, mitäpä muuta me enää tehdäänkään. No pyöräillä voitaisiin, nyt kun sain pyöränkin Jyväskylästä tänne ja siihen uuden renkaan vielä alle. Oon mietiskellyt, että josko treenaisin Rioa AD-koetta varten. Oishan se kiva titteli. Mutta siinäkin on se tottelevaisuusosuus, Rion pitäis kyllä olla huippukunnossa, että sitä kahdenkymmenen kilometrin jälkeen kiinnostais seurata minua metriäkään. Ja mietityttää noi Rion lonkatkin, osaisinkohan mä treenata sitä silleen turvallisesti, ettei varmasti tulis mitään vammoja. Paljon maastossa ja hyvin vähän asfaltilla, niin kai se menee.

Mutta niihin agitreeneihin.
Tehtiin paria estesarjaa, ohjausjuttuja lähinnä. Ekalla sarjalla oli paljon hyppyjä, ja Rioa ei kiinnostanut yhtään. Se oli kuin joku vanha, sairas elukka, jota pakotetaan nyt tälläisiin rasituksiin, "säälikää minua parkaa". En säälinyt, mutta eihän siitä mitään tullut. Mukana oli myös A-este ja putki, ja A:han oli taas niiiin ihana, putkella piti vähän änkyröidä. Sain kyllä jo viime kerralla ohjeen, että Rion voi kyllä ihan komentaa sinne putkeen, ottaa siis pannasta kiinni ja työntää, ja sehän toimii, turhat temppuilut jää pois.

Toinen sarja meni sitten vähän paremmin, siinä saatiin jo vähän vauhtia, ja putkeenkin Rio meni siinä paljon paremmin. Rengasta harjoiteltiin kanssa.

Sivummalla tehtiin sitten yksittäin keinua, puomia ja keppejä. Kaksi ensimmäistä sujuivat, tosin aivan aloittelijahan Rio vielä keinulla on, me tarvitaan siinä vielä laskemisapua. Kepit oli aluksi sitä ainaista "ei kiinnosta, mä meen tonne muualle, ai sä komennat, mä en tee sitten yhtään mitään", mutta saatiin sitten vähän neuvoja (kiitos Tanja!) ja meni sitten paremmin. Treenin loppupuolella kokeilin sitten uudelleen, ja meni tosi hyvin! Eli siitä jäi älyttömän hyvä mieli.

Olen nyt käyttänyt sitä, että vien Rion kanssa nameja esteen perään parin metrin päähän, ja esteen suoritettuaan Rio saa sieltä palkan. Toiminut hyvin, antaa sellaista lisäintoa siihen esteen suorittamiseen. Mä olen välillä niin hämmentynyt ton koiran kanssa. Välillä se tuntuu ihan vain vedättävän minua, "en tee", ja siihen auttaa komentaminen. Välillä se taas tarvitsee kovasti kannustusta ja ohjausta, ja komentaminen saa sen vain passivoitumaan entistä enemmän. Sitä pitää monessa asiassa tsempata ja rohkaista, mun pitäis heittäytyä ihan pelleksi, että se innostuu, mutta sitten sitä samalla tuntuu ahdistavan mun pelleily, ja se hakeutuu kouluttajan luo, "kun sä olet ihanan ja turvallisen rauhallinen". Ja välillä mulla itselläni yksikertaisesti menee hermo, ja mä olen ihan epäreilu tuolle koiralle. Mutta kai tämä nyt on sitä opettelua, kunpa se ei olisi näin pirun vaikeaa.

Perjantaina meillä on muutto edessä, saa nähdä miten meillä agitreenauksen kanssa käy uudella paikkakunnalla.

Rataantutustumista

2008-08-12T00:48:00.003+03:00

Tänään päästiin taas agiliitelemään. Kauhulla katselin, kun kannoimme kentälle esteitä, että mitä tänään tapahtuu. Paljon esteitä, ihan vierekkäin, ja kouluttaja kävi laittamassa niihin vielä numerot. Tehdäänkö me rataa?
No, kyllähän me tehtiin, tavallaan. Elikkäs tehtävänä oli vetää rata läpi mielikuvituskoiran (MM-tasoisen ;) ) kanssa. Ihan jännä tapa minunkin tutustua ensimmäistä kertaa täyspitkään agirataan ja juosta se läpi kuvitellen ohjaavani koiraa. Mutta oli kyllä vaikeaa muistaa kaikki esteet, yhdessä kohdin ohjasin "koiraani" väärin esteelle, eli hylsy olisi tullut.
Tämän jälkeen pääsimme ihan oikeiden koiriemme kanssa radalle, yksi koirakko kerrallaan. Tarkoitus oli vain mennä radalla eteenpäin, ilman suunnitelmia, ja ohjata koiraa ihan mielivaltaisesti esteeltä toiselle. Hauskaa, Riokin sai vähän vauhtia menoonsa.
Toinen harjoitus oli sitten sellainen, että sai itse valita pienen pätkän radalta, ja suorittaa sen koiran kanssa.

Mun mielestä Rio meni hyvin. Se oli selkeästi rauhallisempi, kun muut koirat olivat kauempana. Vähän hämmentynyt se tuntuu kyllä olevan, jos kovasti yritän sitä houkutella ja tsempata menemään, mieluummin se menisi rauhallisesti seisovan kouluttajan luokse. Ja vauhtiahan sillä ei ole nimeksikään. Toisaalta, me ollaan vielä niin alussa tässä lajissa. Jos mä voisin luottaa Rioon, että se pysyy radalla ja kontaktissa minuun, voisin ohjata sitä kauempaa ja rennommin, mikä rentouttais Rioa ja antais sille vauhtia. Mutta koska mä en luota, mä häseerään aivan sen vieressä, mikä saa Rion rauhoittelemaan minua. Tämä siis yksi teoria, jonka olen kehitellyt, tuskin koko totuus, mutta pieni pala sitä kuitenkin.

On vain välillä vaikea muistaa antaa itselleen ja koiralleen aikaa oppia asioita. Muut meidän treeniporukassa ovat taitavia, ja on mahtavaa katsella, kun hee koirineen vetävät rataa. Mäkin haluan koiran joka on noin innoissaan! Mäkin haluan samanlaisen yhteistyön mun ja koirani välille! Mäkin haluan kilpailemaan!
Mutta toisaalta, tuossa ryhmässä tulee ainakin haasteita.

Mun on pitänyt jo jonkin aikaa aloittaa Rion kunnon kohotus. Ja omankin. Valitettavasti pyörä jäi vielä Jyväskylään, joten ei olla päästy pyörälenkeille. Ja koirakavereita ei täällä ole Rioa juoksuttamaan. Eli itse pitäisi lähteä liikkeelle, josko sitä huomenna taas jaksaisi lähteä hölkkälenkille.

Ekat treenit Raahessa

2008-08-04T21:56:00.003+03:00

Tänään päästiin ensimmäisen kerran treenaamaan Raahessa (btw, huomaatteko, olen saanut ääkköset takaisin :D ).
Ryhmässä oli monentasoista koirakkoa, me taidettiin olla häntäpään edustajat, sen verran hyvin meni muilla, mitä ehdin katsoa. Tehtiin yksittäisiä hyppyjä niin, että koiran piti hypyn jälkeen kiertää takaisin ohjaajan luo. Samoin tehtiin pujottelua, puomia, A:ta, rengasta ja putkea. Rion kanssa mentiin lähinnä yksittäin esteitä, muut pieniä radanpätkiä. Ja keinuakin päästiin lopussa kokeilemaan.

Esteet Rio suoritti hyvin, tai siis itselleen hyvin. Puomi ja A oli taas ne kaikkein kivoimmat, lopussa Rio ei enää halunnut edes jatkaa A:lta hypylle, kun se oli niin mukava istuskella kontaktilla. Vaikka taisi se kovin väsynyt olla. Uusi paikka, ympärillä vieraat koirat, kuormittava tilanne. Rio ärisi ja haukkui muille, mutta tuntui pysyvän hallinnassa. Väärin luulin, esteitä suorittava, innosta haukkuva belgi oli sille liikaa, ja Rio ryntäsi luokse. Ei käynyt päälle, mutta kauhean möykän se pisti päälle siitä, että joku hänen treeneissään haukkuu. Hävettää. Ei ehkä niinkään Rion käytös, vaan se, etten pitänyt parempaan huolta, ettei näin kävisi. Kyllä mä oman koiran kanssa voin tehdä virheitä, mutta pitääkö pilata toistenkin treenit. Ahnehdin niin paljon esteiden suorittamista, etten tajunnut, ettei koira ollut mulla hanskassa. Kai se, kun ympärillä kaikki oli niin taitavia, niin sitä yrittää olla parempi kuin onkaan.

Enemmän kärsivällisyyttä siis ohjaajalle. Malttia. Ja rohkeutta mennä treeneihin uudestaan, vaikka ensikohtaaminen olikin katastrofi. Kun kuitenkin oli osaavat ja kivat kouluttajat ja muutenkin kiva ryhmä. Sitä paitsi, jos vain jaksamme käydä samoissa treeneissä, tulee treenipaikka ja treenikaverit Riolle tutuksi ja se rauhoittuu. Mutta on kyllä ikävä tuttua ja turvallista alkeiskurssia.

Ja minä kun luulin, että housujen repeäminen persuukista olisi se noloin asia minkä koen agitreeneissä :P

Viimeiset agitreenit

2008-07-30T01:34:00.002+03:00

Tanaan olivat sitten viimoiset alkeiskurssin treenit. Kokeiltiin monenlaisia esteita, ja Riolla meni tosi kivasti. A on meidan bravuuri, Rio tykkaa kiiveta sille, ja se osaa hienosti istuutua kontaktille alastulossa. Pituus on myos Rion mieleen. Pussi ja putki sujuvat, samoin hypyt. Rengas on hankala, sinne Rio ei osaa menna, se haluaisi aina pujahtaa vaarasta valista, hyppaa kylla renkaasta, jos houkuttelee. Kepit on myos vahemman mukava este, tosin tanaan ne meni paremmin, kerta kerralta ne paranee vahan. Mun pitais vaan malttaa lopettaa ne aiemmin, etta Rio ei niihin vallan ahdistuisi.

Meidan agitreenaaminen jatkuu onneksi Raahessa ainakin elokuun. Syksylla toivoisin paasevani Ouluun johonkin seuraan treenaamaan, vahan turhan pitka matka kulkea Raahessa treeneissa. Katsotaan miten kay.

Huomenna onkin sitten muutto, edessa uudet jutut!

Reissailua

2008-07-27T21:43:00.002+03:00

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime merkinnan. Kaytiin nimittain Rion kanssa mutka Tallinnassa, kaksi yota siella vietettiin. Rio paasi tapaamaan holskunarttua astutusmielessa ja mina kiertelin Tallinnaa nautiskelemassa paikallisista kahviloista. Meno ja paluu suoritettiin lautalla, ja Rio matkusti kylla hienosti!

Tanaan paastiin taas agikentalle. Rio meni oikein kivasti, vaikka olikin lammin ja aurinkoinen paiva. Tehtiin sarjaestetta, joka sujui Riolta oikein mallikkaasti, johtuu varmaankin siita, etta Riolla on vauhti yleensakin sen verran hidas. Samoin treenattiin A-estetta jonka alta meni putki, sen olemassaolo ei paljoa R:n menoa haitannut. Myos putkeen meno A:n alla sujui ihan kivasti. Pujottelua tehtiin myos, kerta kerralta menee aina hitusen paremmin.

Tiistaina onkin viimeinen kerta alkeiskurssia, sopivasti loppuu siihen, kun mekin muutetaan pois Jyvaskylasta. Mukava kurssi on ollut, ja paljon ollaan opittu. Keinu jai meilta kylla kokeilematta, kun alkukurssita ei oltu paikalla silloin, kun sita kokeiltiin, ja loppukurssista seuran esteet ovat olleet ties missa. Mutta tasta on hyva jatkaa, kunpa vain paastaisiin jonnekin treenaamaan sitten Oulussakin.

Lahna-agia

2008-07-15T20:06:00.003+03:00

Tämän päiväiset treenit meni koiraa tsempatessa. "Tuletuletule", "tänne näin". Koiraa ei kauheasti kiinnostanut, pitkäkarvaholsku paljasti karvansa. Mutta valssaukset meni hienosti, kun hitaan koiran kanssa on aikaa keskittyä omiin jalkoihinsa. Kepit taas surkeasti, miksi mä en ikinä koskaan muista ja jaksa harjoitella niitä kotona, vaikka kotiversiot olenkin kehitellyt. Ohjaajakin on lahna.

Oulun kv

2008-07-13T19:28:00.004+03:00

Viikonloppu käytiin viettämässä Oulussa ja lauantai Oulun KV-näyttelyssä. Rio sai kehässä eh:n liiallisen muihin koiriin kohdistuvan aggressiivisuuden takia. Se on jotenkin oppinut, että kun kehää lähdetään kiertämään, pitää räyhätä. Nytkin se oikein etsimällä etsi kohdetta, ja kun muita koiria ei näkynyt, se kohdisti rähjäyksenä Hilla-holskulle, joka on siis Riolle täysin tuttu koira. Mutta ei voi mitään. Pitää harjoitella tuota kehäkäytöstä. Muuten Rio arvosteltiin (vapaasti suomennettuna) seuraavasti: erittäin hyvä selkälinja, hieman avoimet takakulmaukset, hyvä etuosa, hieman vaaleat silmät, oikea purenta. Erinomainen karvanlaatu, liian aggressiivinen muille koirille.

Oulun näyttely oli kyllä hieman surkea, sillä se oli ulkonäyttely nurmikentällä, jossa pitkä ruoho, ja jonka sateet olivat kastelleet liejuksi. Onneksi olimme kaverin kanssa varautuneet kumppareilla, mutta kehien etsiminen (kehäsihteerikään ei omannut kehäkarttaa) kamoja kiskoen oli ikävää puuhaa. Myös autossa sai jonottaa puolisen tuntia pääsyä parkkiin. Lauantaina ei onneksi satanut, ja vaikka sunnuntaina satoi (jolloin vein kehään mukanamme olleen Hillan), niin olimme niin loistavasti aikataulussa, että ehdimme juuri ja juuri kehään, eikä meidän tarvinnut sateessa odotella :D Mutta saa nähdä lähdenkö enää Äimärautiolle näyttelyyn. Vaikka saa nähdä lähdenkö enää ikinä Rion kanssa mihinkään näyttelyyn :/

Oulussa käytiin sitten katsomassa uutta kämppäämme, tosin vain ulkopuolelta, koska se on vielä remontissa. Lisäksi kiertelimme vähän lähiseudun lenkkimaastoja, kivalta näytti.

Tässä vielä muutama kuva Riosta viikonlopulta, kuvaajana Tiina Karvonen.

Uusien lenkkimaastojen varrelta, kaverina Nahani-lapinkoira.

Agia

2008-07-08T20:37:00.002+03:00

Tänään oli taas treenit, johan tässä pari viikkoa ehti jo olla välissä edellisiin. Olin nerokkaasti antanut Riolle edellisenä iltana ison palan sian selkärankaa, jota Rio aamulla oksenteli. Illalla agissa se oli sitten vähän vetämätön. Koko treeneissä vähän tahmea.
Opeteltiin valssausta, sehän oli aika kivaa! Lisäksi tehtiin estesuoraa, jossa keskellä oli rengas. Rion kanssa ei olla kovin paljon tuota rengasta tehty, ja se helposti menisi väärästä välistä, joten joudun aina olemaan nakin kanssa houkuttelemassa sitä oikeasta reiästä. Kolmanneksi tehtiin putkea ja pujottelua yhdistettynä, pujottelu oli meillä vanhaa onnetonta esitystä, mutta putkeen olin tyytyväinen, se kun oli mutkalla, ja silti Rio meni kiltisti sinne!
Ensi kerralla sitten fiksummin syötettynä, niin eiköhän homma vähän paremmin onnistu.

Ai niin, ja saatiin Oulusta kämppä! :D Elokuussa muutetaan Jyväskylästä pois, asustellaan vanhempien luona ja mökillä kuukausi, ja syyskuussa sitten päästää vastaremontoituun yksiöön Kaijonharjuun. Olen kyllä niin helpottunut! Oulu, here we come!

Kahden esteen yhdistämistä

2008-06-24T22:19:00.002+03:00

Tänään tehtiin agissa kahta estettä peräkkäin. Aluksi hyppyä + A:ta, jonka Rio meni varsin kivasti. Sitten hyppyä ja keppejä, jotka nekin meni ihan ok, kun vähän hinkattiin. Tosin kepeistä mentiin vaan muutama väli. Pitäis pystyä niitä treenaamaan jossakin.

Tänään selvisi, että mä pääsin opiskelemaan Oulun yliopistoon. Se siis tarkoittaa, että me muutetaan syksyllä Rion kanssa sinne. Harmi juttu jättää taakse Jyväskylä, kaverit ja harrastusmahdollisuudet, mutta eiköhän sellaisia löydy Oulustakin. Agia haluan ainakin jatkaa, pelastuskoirajutut jätetään välistä, turha mennä sinne resursseja kuluttamaan, kun ei tuosta raitapaidasta taida siihen hommaan olla. Ei ainakaan tämän ohjaajan kanssa. Mutta hakuporukka olisi mukava löytää, ihan koiran nautinnon vuoksi.

Nyt pitäisi vain löytää asunto sieltä jostain...

Agia

2008-06-17T21:58:00.002+03:00

Pitkästä aikaa agitreenit, jee! Kivaa oli, vaikka meillä olikin uusi ohjaaja. Mutta nähtävästi kaikki ohjaajat ovat Muuramessa kivoja ;)
Aloitettiin hypyillä, normiesteellä ja okserilla. Rio meni tosi kivasti! Meillähän on ollut ongelmia sen kanssa, että Rio kiertää helposti esteet, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa. Suoraan suunnisti ja hyppäsi.
Sitten tehtiin pujottelua. Tarvittais tässä paaljon enemmän harjoitusta, ei tahdo Rioa kepit paljon kiinnostaa. Ohjaajan mukaan se yrittää vähän laiskotella ja päästä vähemmällä ja mä olen samaa mieltä. Se kun toivoisi, että ei olisi pakko...mutta kunhan Rio oppis ne, niin mä voisin ottaa vähän etäisyyttä siihen, ja luulen, että ne ois sitten paljon mukavemmat noi kepit.
Seuraavana oli vuorossa rengas. Sitä me ei olla paljonkaan tehty, nyt tehtiin eka kerta ihan sillä oikealla esteellä. Kouluttajan avustamana toki, ja meni ihan jees.
Viimeiseksi tehtiin A-este pari kertaa. Rio oli tosi reipas, A:ta se ei pelkää ollenkaan.
Eli kaiken kaikkiaan varsin kivat treenit.

Mätsärimenestystä

2008-06-16T23:03:00.002+03:00

Taas käytiin mätsärissä, pitihän sitä mennä, kun se oli Remmin järjestämä ja vielä hyväntekeväisyyttä. Rio käyttäytyi pahemmin kuin aikaisemmin ja minä valuin maan alle häpeästä. Ei se osannut edes juosta kunnolla, vaan roikkui mun käsivarressa, ja sitten kun unohti mut, rähisi kaikille koirille. Onneksi sain kaverilta häkin, jossa Rio sai olla väliajat.
Saatiin siis sininen nauha ja mä taivalsin sinisten kehään toivottomana ja kaikkeen häpeään valmistautuneena. Mutta Riopa käyttäytyikin sinisten kehässä niin hyvin, että sijoituttiin siinä neljänsiksi! Tai olla säälisijoittuminen, tai sitten tuomari arvosti meidän nopeaa muutosta, kun ärinä loppuikin :D
Mutta itku kumminkin, Rio ois niin kiva esiintyjä, jos se ei vain olis niin helkutin epävarma muita koiria kohtaan. Eikö sen olisi jo aika aikuistua, kun ikää on jo kolme vuotta? Taidetaan taas vähän aikaa piilotella muiden arvostelevilta katseilta.

2008-06-12T14:59:00.005+03:00

Oho, mulla oli unohtunut tuonne asetuksiin sellainen raksi, että tähän blogiin ei voi kommentoida ilman kirjautumista. Se on nyt poistettu, eli nyt kuka tahansa voi kommentoida mitä haluaa, kunhan valitsee sieltä sen anonyymi-raksin. Toistaiseksi ne julkaistaan heti, mutta jos ette ole kunnolla, niin voipi olla että ne kulkevat ensin tarkastuksen läpi ennen julkaisua ;) (Ikään kuin joku tätä blogia joskus lukisi saati sitten kokisi tarvetta kommentoida, mutta mikäli sellainen ihme joskus tapahtuu, niin ei nyt turhaan sitä vaikeuteta.)

Tänään tai huomenna tuleepi Nata-cardi hoitoon. Täällä odotetaan jo kuumeisesti (minä siis, Riolle ei ole vielä kerrottu).

Kesän korvalla

2008-06-11T23:44:00.004+03:00

Pari viime viikkoa ollaan Rion kanssa vietetty lomaillen Pohjois-Pohjanmaalla. Treeneistä ei ole kuitenkaan pidetty lomaa, vaan jälkeä ja agia on jatkettu. Jälkeä ollaan tehty pari kertaa, molemmat ovat onnistuneet oikein mukavasti. Hirmuisen tarkka Rio ei kyllä ole, tai sitten se ei vaan ole ahne, sillä suurin osa lihapullanpaloista jää matkalle. Toisaalta se kyllä pysyy hyvin jäljellä kuono maassa ja näyttää tykkäävän hommasta. Hankalaa, kun itse on kanssa ihan aloittelija, niin en tiedä, kuinka tärkeää se on, että koira nuuhkii jokaisen lihapullan palasen. Kun en Rioa viitsisi päiväkaupalla nälissäänkään pitää, ja sitten viedä jäljelle, kun se on niin hoikka poika, etten tohtisi sen jättävän välistä yhtään ateriaa kuin mitä se itse jättää. Eli ehkäpä vain pidän sitten kiirettä ja vaikeutan ja pidennän jälkeä ja makselen oppivelkoja sitten myöhemmin, kun koiran kanssa pitää palata alkeisiin ;)

Agilityäkin päästiin loman aikana treenaamaan, vaikka omat treenit jäi välistä. Omaan tahtiin tein kentälle jäänyttä A-estettä, hyvin Rio sinne meni, ei ujostellut ollenkaan, siis sen jälkeen kun vaivautui sille kiipeämään. Esteitä hypittiin myös samaisella kentällä, samoin kuin kotipihalla, Rio on helposti jotenkin haluton hyppäämään ja mieluummin kiertää esteet. Aika paljon siihen vaikuttaa mun käyttäytyminen, en yhtään saisi painostaa tai vaatia liian vaikeita. Tai voihan olla, että Rio on jostain kipeä. Pitäisi saada jostain koottua rahaa, että saan sen vietyä hierojalle.
Lisäksi päästiin lomaviikon aikana ihan ohjattuihinkin treeneihin, aika jännäähän se oli tehdä vieraassa paikassa vieraiden koirien kanssa, mutta ihan hyvin Riolla sujui. Rio meni tosi upeasti putkeen, eka kerralla kouluttaja avusti sitä, mutta sen jälkeen se meni ihan sillä tavalla, että minä ohjasin! Ja puomi meni kans kivasti, huomasin, että mun ei kannata tarjota mitään makkaraa kädestä, vaan vain kulkea vierellä, niin Rio saa rauhassa keskittyä kulkemiseen. Pituutta kokeiltiin kanssa, tais olla melkein kokopitkä, ja ihan ongelmitta Rio sen hyppäsi. Lopuksi tehtiin keppejä, meidän ei niitä kannattaisi jättää viimeiseksi, koska kepeillä Rio tarttee normaalia enemmän energiaa ja ahneutta jaksaakseen keskittyä. Voi kunpa olisi itsellä jossain esteitä, niin voisi käydä aina treenailemassa vähän aikaa kerrallaan, ilman että koira väsyis, kuten normitreeneissä.
Tällä viikolla ei harmi kyllä ollut treenejä meidän kouluttajalle sattuneen kaamean onnettomuuden johdosta (Tarjalle ihan hirmuisesti halauksia!), mutta ehkä ensi viikolla päästään taas liitelemään. Muut ovat kuulemma tehneet keinuakin, mehän ollaan ihan jäljessä! :D

Tänään käytiin Rion kanssa juoksemassa pyörän kanssa, illalla oli ihanan raikasta, kun sade oli loppunut. Pyöräiltiin ihan metsässä, vähän kunnonkohotusta koiralle, ja erityisesti emännälle.

Lenkkeilyä

2008-05-16T18:27:00.002+03:00

Taas käytiin remmilenkillä, eli käveltiin n. 3 km matka läheiseen Mustiin ja Mirriin. Menomatka meni hyvin, mutta tulomatkalla mulla oli kantamuksena kevythäkki, joten se vähän häiritsi. Mä en sais yhtään hermostua Riolle ja sen rähinälle, jos mä vain kiellän tarpeeksi pontevasti ja tömistän jalkaa, niin se uskoo. Mä siis komennan sitä kulkemaan reunassa. Mutta kun se pitää tehdä joka auton kohdalla, niin siihen karjumiseen alkaa väsyä, jolloin mä saatan kiukuspäissäni napata Rion puhutteluun. Joka on aina huono juttu, koska Rio kiihtyy siitä entistä enemmän. Mistä saa emännälle hermoja?

Käytiin myös eilen lemmikkitarvikeliikkeessä, sillä kertaa ostin pyörään springerintapaisen. Eilen illalla sitten kokeiltiin sitä Rion kanssa. Riolla on päällä valjaat, joissa se on kiinni siinä springerissä, ja lisäksi sillä on varmuuden vuoksi kuonopanta, josta hihna menee mun käteen. Rio juoksi kyllä tosi kivasti, tosin se koko ajan vetää. Myyjä kaupassa sanoi, että koira pitäisi periaatteessa opettaa kulkemaan vetämättä pyörän vierellä, mutta mä en jaksa opettaa sitä. Rio kumminkin vetää tasaisesti, niin en mä kumminkaan meinaa kaatua, ja sitä paitsi, eipähän tarvi itse polkea niin kovasti ;) Ja miksikäs siinä springerissä on ne vieterit, jos ei sen vetämisen takia. Mutta sellainen uusi kunnonkohotuskeino siitäkin tarkoitus saada.

mätsärissä

2008-05-14T21:45:00.003+03:00

No nyt me käytiin siellä mätsärissä mistä jo uhkailin aiemmin. Sama tulos kuin viime kerralla, Rio esiintyi hienosti, mutta ärräpärrät raiku (välillä myös mun suustani). Se provosoituu tuollaisissa tilanteissa niin helposti, toisen koiran ei tarvitse kuin katsoa. Mutta pikkusen se rupes jo lopussa rentoutuun.
Mikä lie veren kerjuu -fiilis mulla lieneekään, mutta tekee mieli mennä jo uudestaan. On se kilpaileminen kumminki aika hauskaa.

Lisättäköön tähän vielä, että Rio sai tuolla mätsärissä kirjallisen arvioinnin, eli mitä mieltä tuomari oli luonteesta, liikunnasta, esiintymisestä ja yhteistyöstä. Kaikki olivat erinomaisia. Eli kyllä siinä on paljon hyvääkin, tuossa elukassa.

Agi nro 3

2008-05-14T00:07:00.002+03:00

Taas on agiliidelty tänään. Oli kiva treeni.
Aloitettiin tutustumalla pussiin, Rio meni hirmu kivasti. Ei ollenkaan sellaista fiilistä kuin putkella on ollut, että se yrittäisi kiertää, vaan heti meni perään mun kutsusta. Loppupuolella treenejä se meni jopa niin, että en itse yhtään auttanut nostamalla pussia. Ohjausta ei kuitenkaan harjoiteltu, pussissa en halua hätäillä, ettei koiralle vain tule kammoa.
Pussilta jatkettiin esteisiin, tarkemmin muuriin ja rimaan (vai miksi sitä nyt sanotaan? Pystyksi hevospuolella). Rio on vähän laiskahkon oloinen nuissa hyppyjutuissa, mutta loppupuolella huomasin, että se lukee mua yllättävän tarkasti. Jos yhtään juoksen estettä kohti, Rio päättelee, että mä aion pysähtyä sen viereen, eikä se itsekään viitsi hypätä. Kun mä sitten väistänkin juuri ennen estettä sivulle, niin R seuraa perässä. Tosin saatiin vain yksi onnistunut hyppy loppuun, joten vielä tämä teoria on todentamatta. Ehkä Rio todellakin on vain laiska ;)
Kolmenneksi harjoiteltiin pujottelua, joka meni Riolta ihan hyvin. Tässä vaiheessa se kyllä alkoi selvästi jo väsyä, eikä keskittymiskyky enää oikein pelannut.
Viimeisenä mentiin sitten puomi pari kertaa. Rio-poika se ei jaksa keskittyä sillä, meinaa lähdössä tipahtaa. Kauhea kiire olisi päästä puomi loppuun. Mutta ei sitä ainakaan näytä se pelottavan.
Kaiken kaikkiaan oli kivat treenit. Tykkään, kun tehtiin tänään pareittain aina yhdellä esteellä, sai keskittyä vain koiraan ja omaan suoritukseen, mulle kun tulee paineita, jos kovin moni seuraa. Muutenkin oon tähän asti kyllä tykännyt ohjauksesta, ja ryhmästäkin. Että kiitos vaan Muuramen koirakerholle ja Tarjalle :D

Oon tässä mietiskellyt mitä käskysanoja annan esteille. Tässä tämänhetkiset vaihtoehdot:
Puomi - ylös
A-este - aa
Pujottelu - kepit
Putki - putki
Pussi - Siin
Este - hyppy
Keinu - ?

Keinua ei vielä olla käyty ja sille mulla ei ole sanaa. Keinu sanana on liian lähellä keppejä, jokin toinen olisi parempi. Toisaalta olen ymmärtänyt, että joillakin on vain yksi sana kontaktiesteitä varten. Pitääpä konsultoida meidän kouluttajaa asian tiimoilta.

Tampereella treenamassa

2008-05-11T00:28:00.003+03:00

Palkinnoksi graduseminaariesitelmän pidosta lähdettiin Rion kanssa melko ex tempore -reissulle Tampereelle. Siellä nimittäin oli Tampereen seudun holskujen kevättreenipäivä ja Jyväskylähän on melkein Tampereen seutua, eikö?
Aamulla aikaisin lähdettiin bussilla kohti tapahtumapaikkaa, Ruutanan kohdilla saatiin kyyti Kirsi V:lta TaVeS:n majalle. Paikalle saapui aamun mittaan kaikkiaan 7 holskua, 3 karkkaria ja 3 lyhytkarvaa, Rio sai ainoana kunnian edustaa pitkäkarvoja.

Ensimmäiseksi kokeiltiin jälkeä. Aiemmin ei olla Rion kanssa sellaista tehty, mutta onneksi saimme selkeän opastuksen. Tilanne ja paikka oli Riolle kuitenkin melko jännä, juuri oli matkustettu bussissa, sitten vieraan koiran autossa, paikka oli vieras, oudot ihmiset, oudot koirat...seliseli, joka tapauksessa ihan ei Rio jäljestämishommaa hokannut, vaikka se kyllä pari kertaa aina muutaman askeleen tajusi keskittyä. Jälki oli n. 70 askelta pitkä ja herkkuina toimi frolicinpalat, mikä oli huono valinta minulta, mutta kun nakit unohtui kotiin. Joka tapauksessa, makkarajäljen idea on kuitenkin nyt minulle selvä, joten nyt voidaan kotona jatkaa harjoittelemista tutussa paikassa, rauhallisin mielin ja kunnon herkuin.

Toisena oli sitten vuorossa hakumetsä. Huonoin treeni meillä ikinä. Mä odotin Riolta suurempia kuin mihin se vieraassa metsässä, vieraiden maalimiesten seurassa pystyi. Lisäksi päivä oli kovin lämmin pitkästä ja Riolta tuntui olevan puhti pois. En ihan heti tajunnut sitä. Lähdettiin siis tekemään syvyyttä, mikä on ollut viime aikojen teema meillä haussa. Kun tultiin alueelle, oli maalimies 50m:ssä piilossa, teki haamun ja meni hieman sivuun piiloon. Eli ihan perusjuttu meille. Rio lähti kyllä innokkaasti maalimiehelle, mutta kääntyi n. 40 metrissä, palasi takaisin, eikä enää halunnut lähteä uudestaan. Mentiin sitten paikalle yhdessä. Mitä lie koiran päässä liikkunut, mutta ilmeisesti sitä oli ainakin pelottanut vanerinen telttapiilo, joka metsässä oli jo valmiiksi, ja jonka lähelle maalimies oli asettunut. Lisäksi Rio selvästi oli nuutuneen oloinen. No, tehtiin vielä kaksi helppoa hakua 20 ja 40 metrin syvyyteen, jotta koiralle palautuisi itseluottamus. Pitää nyt maltilla treenata ja yrittää päästä vierailemaan vieraammissakin hakuporukoissa ja tehdä niissä helppoja onnistumisen kokemuksia koiralle.

Loppuillasta en sitten Rion kanssa tehnyt muuta, paitsi ihan illasta pikkiriikkisen hetken leikitin sitä. Kyllä sitä hiukkasen kiinnostaa, mutta siltikään ei...

Vaikka meidän treenit ei siis erikoisen huippulaatuisesti menneetkään, päivä oli muuten mukava. Oli todella upeaa nähdä muita holskuja hommissa. Ihan alkoi oma karkkari kutitella mieltä...:) Lisäksi oli todella mukavaa tutustua muihin holskuihmisiin, kiitos kaikille osallistujille, mukavaa oli!

Agia, vaeltelua ja mätsäreitä

2008-05-07T13:30:00.004+03:00

Tuossa parisen viikkoa sitten käytiin Rion kanssa vaeltelemassa Pohjois-Karjalan metsissä. Ihan kahdestaan ei oltu liikkeellä, vaan vaelluskurssin kanssa, kaikkiaan meitä oli 15 ihmistä ja kolme koiraa. Oli kyllä mukavaa, Rio oli tosi upea vaelluskoira. Se kulki valjaissa ja vetovyössä mun edellä, ja veti tasaisesti, niin tahti pysyi kyllä hyvänä. Tauoista se osasi ottaa kaiken irti, heti meni lepäämään, jos vähän pitempään seisahduttiin. Se myös kiltisti kantoi omat tavaransa selkärepussa. Ja yöt nukkui rauhallisesti, ensimmäisen autiotuvalla ja toisen teltassa, välillä minua lämmittäen. Kaikkiaan 40 km kertyi viikonlopun aikana matkaa, mikä oli aika hienosti näin ekakertalaisilta, kun ottaa huomioon, että osa matkasta mentiin puolimetrisessä lumihangessa kahlaten.
Mennään kyllä Rion kanssa joskus vielä uudestaan!

Ollaan aloitettu myös agility, kaksi treenikertaa on takana. Se on kyllä oikein hauska laji. Rio on siinä ihan taitava, vaikkei nyt mitään luonnonlahjakkuutta vielä näytäkään. Tähän menessä ollaan harjoitelty hyppyjä, putkea, puomia ja keppejä. Hypyt menee ihan hyvin. Putki on Riolle vähän kummallinen juttu, hieman hitaasti tuntuu sitä tajuavan. Puomi ei sitä jännitä, mutta välillä Rio unohtaa, että sillä on neljä jalkaa, joista jokaisen pitäisi pysyä laudalla. Eilen se putosi treeneissä puomilta varmistuksista huolimatta. Ei näyttänyt kuitenkaan menoa haittaavan, alustakammoahan siellä ei onneksi ole. Kepit on vielä uusi juttu, mutta näkyy nekin sujuvan ihan ok.
Eilisissä treeneissä huomasi kyllä, että Rio tykkäsi hommasta, mutta loppua kohden sitä alkoi väsyttää. Ei fyysisesti vaan henkisesti. Eipä me ikinä ollakaan mitään tehty noin pitkään, tottelevaisuustreenit kestää 5 min ja hakukin maksimissaan 15 minuuttia. Toisaalta Rioa varmasti väsyttää myös se, että se joutuu agissa tekemään niin hurjasti yhteistyötä minun kanssani. Se ei oikein uskalla koskaan kunnolla innostua mistään, vaan yrittää koko ajan pysyä rauhallisena. Ressukka. Tämä ei siis johdu (pelkästään) minusta, vaan koko Rion luonteesta, siitä, että se ei uskalla kunnolla revittää ihmisen lähellä.
Mutta kaiken kaikkiaan treenit oli kivat. Riossa on myös valtavasti hyviä puolia. Se pysyy hyvin hallinnassa kentällä irtaallakin. Ja suuri hämmästys on, että vaikka joukossa on paljon vieraita koiria, uroksiakin, Rio ei ole ärähtänyt vielä kertaakaan. Ja tuskin ärähtääkään, kun se tottuu johonkin koiraan, ei se sitten ala enää rähjäämään. Harmi vaan ettei pääse useammin harjoittelemaan itsekseen juurikin noita keppejä ja pusseja.

Vappupäivänä käytiin Rion kanssa mätsärissä. Se esiintyi muuten todella kivasti, juoksikin tooosi nätisti, mutta...jostain kummasta syystä sitä alkoi nyppiä muutama koira ja siitähän seurasi sitten tämä ihastuttava rähinä. Siis vain ja ainoastaan Rion puolelta. Kyllä hävetti, taas oikein esimerkillistä mainosta holskujen luonteesta. Mutta minkäs teet, kun koiraa pelottaa, niin koiraa pelottaa. Erityisestihän Rio-roturasistia ärsyttää mustat koirat, sekä partaiset koirat, joiden silmiä ei näe. Sekä tietenkin kaikki muut holskut. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi mätsärissä se kamalin peikko oli borzoi. Kun ymmärtäisi tuota koiraa. Huoh.
Tästä huolimatta ajattelin uskaltautua toiseen mätsäriin parin viikon päästä. Siellä voi olettaa olevan paikalla runsaasti belgejä, eli noita holskujen näköisiä otuksia, joten ehkä rähinää on luvassa. Mutta mikäli tätä lukee joku samaan mätsäriin aikova, niin voin lohduttaa: kertaakaan minulla ei ole ollut tunnetta, että Rio, rähistessäänkään, pääsee käsistäni. Että kyllä se käsissä pysyy. Ja ehkä opimme kohta olemaan hiljaakin. Antakaa meille aikaa.

Kevään ekat haut + JKL:n KV

2008-04-20T22:37:00.004+03:00

Kevät tulee ja treeni-into sen myötä.
Oltiin tänään pitkästä aikaa hakutreeneissä ja voi kun oli kivaa! Molemmilla! Tehtiin Rion kanssa matkaa, kolme maalimiestä, jotka kiersivät n. 50m päähän vastatuuleen, melko avaralle paikalle. Sieltä sitten haamu toiseen piiloon ja minä kieräytin Rion ympäri ja lähetin maalimiehelle. Tosi hienosti tuo meni, omaan tapaansa rauhassa edeten, taisi joutua nenäänsäkin käyttämään, mutta silti meni hienosti mutkittelematta maalimiehille. Tosi kiva kun se nyt oppii menemään kauemmaskin. Pitää nyt tätä harjoitella jatkossakin.
Viikon päästä alkaa meillä agilityn alkeiskurssi, ja odotan kyllä innolla. Luulen, että Rio tykkää siitä hommasta kovasti.

Hihnakäyttäytyminen on samaa kaaosta kuin ennenkin. Räyhräyh autot ja räyhräyh koirat. Mulla on kokeilussa nyt uusi tekniikka, eli olen täysin passiivinen. Autojen perään se saa ryntäillä hihnanmitan päässä, koirien kohdalla otan sen vastapuolen takia vierelle. Saa nähdä onko tästä apua, mutta annetaan tälle nyt aikaa.

Lauantaina kävin Jyväskylän KV:ssa seisoskelemassa holskukehän laidalla, kokonaiset kolme pitkäkarvaahan sinne oli ilmoitettukin. Onnittelut Ellille ja Hillalle ROP:sta ja CACIB:sta. Ja kiitos Viskin ja Taikan emännille juttuseurasta, valloittavia holskuja molemmat. Mielelläni kuulen lisää varsinkin Viskin tulevaisuudesta ;)

treeniä taas

2008-03-09T20:17:00.002+02:00

Taas mentiin jäälle hetkeksi treenaileen. Nähtävästi sais vähän pitempäänkin olla, kun vaan pitää taukoa liikkeiden välillä. Seuraaminen on kivasti parantunut, samoin sivulletulo. Seuraamisessa vaan palkkauksen jälkeen Rio jää katselemaan muualle, mua on ohjeistettu, että pitäisi siinä tilanteessa vain jatkaa matkaa, eikä jäädä houkuttelemaan sitä uudestaan. Mutta kun se on niin vaikeeta oppia tekemään uudella tavalla.

Aamulla käytiin myös ihan lenkillä jäällä ja Rio oli niin hienosti. Ohitettiin parikin vierasta koiraa irtaallaan, ja ukkeli uskoi, kun kielsin koirien luo menon. Mä olen niin ylpeä tuosta otuksesta :)

BH-treeneissä

2008-02-28T19:10:00.002+02:00

Tänään käytiin porukalla treenaileen BH:ta varten. Rion kanssa ollaan vielä kovin alussa, eikä ole kokeeseen vähään aikaan asiaa, mutta olihan se kiva vähän seurata edistyneempien menoa. Ja aika kivasti Rio kuunteli häiriössäkin, vaikka autoja ja muita koiria lähistöllä olikin.

Matkat treeneihin ja takaisin meni myös tavallista paremmin, normaalistihan tuo räyhää autoille, nyt pääasiassa pureskeli hihnaa ohituksissa. Ei taida tajuta, että ketjuhihnaa ei voi purra poikki. Minun älykköni.

Tokoilua

2008-02-18T23:19:00.002+02:00

Tänään oli kivaa treeniä. Jos sitä nyt treeniksi voi sanoa, kun lenkin ohella tokoiltiin. Oltiin siis jäällä (jes, se kestää!) ja kun hiihtäjä tuli vastaan, niin seurautin Rion ohi. Ja hienosti meni, Rio piti kontaktia jo melko pitkään. Uutena asiana opeteltiin myös pysähtymisiä ja siitä istumista.

Erityisen kivaa oli, että Riollakin vaikutti olevan mukavaa. Se oli kiinnostunut nameista, keskittyi ja oli virtaa täynnä. Lisää tällaisia!

Ketkuilua

2008-02-09T22:58:00.001+02:00

Sain pitkäksi viikonlopuksi hoitoon Ketku-aussien.
Ketku on kaksivuotias poikakoira ja Rion kanssa niillä on vielä vähän epäselvät pomosuhteet. Että pienessä kauhun tasapainossa täällä eletään ;)
Mutta kiva on, kun emäntäkin pääsee välillä leikkimään koiran kanssa, vaikkei koira sitten olisikaan oma.
Yritetäänpä kuviakin lisäillä jossain vaiheessa.

2008-01-27T22:28:00.000+02:00

Ohhoh, ei ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua. Vaikka eipä me kyllä vähän aikaan olla mitään tehtykään.
Hakuharkoissa ei olla oltu, lähinnä tottista tehty. Sitäkin kovin laiskasti. Tänään oli kumminkin kiva treeni, Rioa jopa kiinnosti mun tarjottavat. Seuraaminen oli ihan innokasta, vielä kovin alussahan me siinä ollaan. Mutta oli siis mukavat viisi minuuttia sekä minulla että koiralla ja sehän se on kaikkein tärkeintä.

Eka peko-treeni

2007-10-15T19:57:00.000+03:00

Tänään käytiin sitten ekaa kertaa hakutreeneissä pelastuspuolella. Eipä tuo mitenkään eronnut normitreeneistä, ainakaan meidän kohdalla :)
Mutta mukavaa oli se, että Rio etsi innokkaasti outojakin ihmisiä, jopa miestä, mitä se ei ole aiemmin kokeillut. Muuten treeni ei mennyt niin hyvin, tai siis toisen maalimiehen löytymisessä oli ongelmia, tämä kun oli myötätuulen puolella. Rio ei ole tarpeeksi varma, pitää vielä pysytellä vastatuulessa ja harjoitella pitempiä matkoja. Kun nyt pysyisi itsellä maltti hommassa.
Ilmaisutreenit ovat iiihan alussa. Eli kapulaa suuhun ja pois sekä makkaraa palkaksi. Josko tuo kohta hoksaisi homman, vaikka tottumaton onkin mitään kantelemaan.
Leikkimisen oppiminen on vähän töksähtänyt, ei olla aikoihin käyty treenaamassa tottelevaisuutta muiden kanssa. Siellä kun Rio innostuu yleensä sen verran, että saattaa vähän palloa repiä, kotona sellainen ei kiinnosta. Ehkäpä keskiviikkona ehtisi.

Soveltuvuustestissä

2007-10-14T17:30:00.000+03:00

Tänään kävimme Rion kanssa pelastuskoirapuolen soveltuvuustestissä. Läpi meni! Oon erittäis tyytyväinen.
Alussa testattiin koirien suhtautumista ampumiseen. Rio kyllä vähän hätkähti, mutta palautui nopeasti, ei se ainakaan paukkuarka ole. Itselläni kyllä sydän hyppäsi kurkkuun, on se kuitenkin niin iso ääni. Mutta enköhän minäkin tästä ajan kanssa palaudu :)
Loppuosa testistä meni minun nähdäkseni loistavasti. Rioa ei tarvinnut edes houkutella kulkemaan putkien yli ja muiden haastavien paikkojen yli, pimeään huoneeseen se rynnisti innolla minua etsimään ja pressun alla piilossa ollut ihminenkin löytyi lopulta ja sai iloiset tervehdykset Riolta.
Eli eiköhän sillä palikat ole ihan paikoillaan ;)

Hakua

2007-10-13T13:08:00.000+03:00

Tänään oli hyvä treeni :)
Aluksi tehtiin Riolle haamu n. 20m päähän. Seuraava maalimies oli hieman lähempänä, mutta ilman haamua. Ja kolmas oli taas hieman lähempänä, ehkä n. reilu 10m, mutta meni metsään Rion näkemättä, toisin sanoen koira ei siis tiennyt kuka siellä on, tai onko siellä ketään. Joka kerta löysi maalimiehen nopeasti, mutta ei liian nopeasti, vaan joutui ottamaan ilmausta vainua, jonka perusteella löysi. Mä olen niin tyytyväinen...
Tuntuu kyllä, että tämä laji on Rion oma juttu. Se tykkää löytää ihmisiä, muttei halua kuitenkaan jäädä loputtoman pitkäksi aikaa maalimiehen luo, vaan etsii jo seuraavaa. Se uskaltaa irrota musta ja tehdä omia päätöksiä. Tuntuu, että tässä lajissa tarvitaan juuri sen verran itsenäisyyttä, keskittymiskykyä ja intoa suunnata eteenpäin kuin Riosta löytyykin.
Toki, kovin alussahan me ollaan, eli nyt pitäisi vain ohjaajan pysyä rauhallisena eikä ahnehtia. Ja mikä tärkeintä, osata lukea koiraa ja luottaa siihen, ettei heti ole kutsumassa takaisin, kun menee vähän sivummalle. Mutta mukava on jatkaa tällaisten onnistumisten jälkeen.

2007-10-08T10:17:00.000+03:00

6.10. nukkui pois ihanista ihanin, Nella-spanieli. Ikävä on valtaisa.

Kuvia

2007-09-27T22:13:00.000+03:00

Laitetaan vähän todisteita, että kyllä me siellä metsässä käydään.

Taas treenataan

2007-09-26T23:46:00.000+03:00

Tänään käytiin taas hakumetsällä. Kaksi maalimiestä oli hakusassa, ja molemmat löytyivät hetkessä. Pienenä ongelmana on kuitenkin se, että Rio ei malta olla kovin kauaa maalimiehen luona, vaan haluaa käydä aina minulle kertomassa, että "mä löysin, mä löysin!". Toki se ei ole iso haitta, kun rullakoiraa siitä tehdään, mutta ajattelin ensi kerralla kuitenkin kokeilla niin, etten itse kehu sitä, ennen kuin olen maalimiehen luona. Maalimieheltä se saa edelleen valtavasti kiitoksia ja herkkuja. Hauskaa on se, että Riolla on iso motivaatio hommaan ihan vain löytämisen ilosta. Se ei siis makupaloista niinkään välitä, kivempaa tuntuu olevan se onnistuminen. Oisko ressukalla sen verran heikko itseluottamus, että pieninkin kannustus riittää.
Viime päivinä Rio on myös vihjannut osaavansa leikkiä. Narupallo on kiva, ja samoin se juoksi kepin perään useaan kertaan lenkillä, muutaman kerran otti jopa kepin suuhunsa hetkeksi. Ehkä se sittenkin oppii leikkimään....

Tottista ja hakua

2007-09-23T22:05:00.000+03:00

Käytiin tänään aamusta tottiskentällä ohjatulla vuorolla. Rio ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tehdä minun kanssani mitään, sillä toiset koirat olivat liian jännittäviä. Niitä me sitten tunti tuijoteltiin, muutaman kerran sain Rion kiinnittämään minuun huomion. Enemmän siis saisi tehdä häiriötreeniä, mutta ei sen kanssa kyllä ole kiire, sillä eipä tuota välttämättä kiinnosta edes silloin, kun häiriötä ole ollenkaan. Eli lähinnä treeniä vain lisää.
Hakumetsälläkin käytiin jälleen, muutaman ukon annoin sen etsiä, ihan jees meni. Tosin Riolla oli maha aika sekaisin eilisiltaisista luista, joten se vähän heikensi keskittymistä. Lisäksi ongelmana kyseisellä paikalla on autotien sijainti vähän turhan lähellä, joten minä en pysty siellä täysin rentoutumaan Rion ollessa vapaana, mikä myöskin haittaa meidän suoritusta. Jatkossa pitää ehdottaa parempaa paikkaa.

4:nnet hakutreenit

2007-09-21T20:20:00.000+03:00

Tänään treenattiin taas hakua. Tällä kertaa Rio sai olla puussa kiinni metallikejulla, ja pysyihän se siellä. Varsinainen treeniosuus meni vähän kehnosti. Ensimmäinen maalimies löytyi ihan helposti, mutta toisen kohdalla ahnehdin, ja maalimies meni suoraan piiloon, ilman että Riolle olisi ensin näytetty, mihin suuntaan. Kyllähän Rio sen lopulta löysi, mutta vainun saamisessa kesti aikaa. Treeni olisi pitänyt jättää siihen, sillä kolmannen maalimiehen löytäessään Rio ei ollut enää ollenkaan yhtä iloinen kuin aikaisemmin. Jatkossa parempi pysyä kahdessa haussa, ja ehkä lisäksi vaikkapa näkölähtö. Mutta ensi treeneissä tehdään jotenkin helpommin, että motivaatio hommaan pysyisi jatkossakin.
Noh, oppimassahan täällä ollaan :)

Tervetuloa Rion blogiin!

2007-09-20T22:43:00.000+03:00

Tarkoitus olisi tässä blogissa vähän kertoilla mitä ollaan Rion kanssa tehty ja puuhailtu, ja mitä Rio on keksinyt minun pääni menoksi. Taustaa sen verran, että Rio on ensimmäinen ikioma koirani, ja tuli minulle kesän 2007 alussa, 2-vuotiaana.

Rion kanssa harrastellaan tällä hetkellä hakua ja tottelevaisuutta. Molemmissa olemme hyvin, hyvin alkuvaiheessa. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun kaksi kokematonta ja osaamatonta herkkistä yrittää pärjätä yhdessä, mutta pyrin raportoimaan asiasta tässä blogissa :)

Kolme kertaa ollaan siis hakumetsässä käyty, ja koira tykkää valtavasti. Kertaakaan aiemmin en ole nähnyt sen hännän pyörivän niin vimmatusti kuin silloin, kun se maalimiehen metsästä löytää. Viime kerralla kokeiltiin helppoa ilmavainua, ja molemmilla kerroilla koira löysi maalimiehen hetkessä. Kun vain koiralla pysyisi into ja itsellä maltti, niin etteivät treenit vaikeutuisi liian nopeasti.

Suunnitelmissa olisi jossain vaiheessa, kunhan päästään ilmaisuvaiheeseen, tehdä Riosta rullailmaisukoira. Pitäisi vain hankkia ilmaisupanta.
Muutenkin tuolle elukalle saa ostaa tavaraa ihan kiitettävästi. Viime treeneissä se nimittäin kyllästyi oman vuoronsa odotteluun ja puri hihnansa poikki. Aluksi nylonhihnan, ja sitten, kun minä en ottanut opikseni vaan sidoin se uudelleen (tuplavarmistuksella), nahkahihnan kahdesta kohtaa. No, nyt on metallinen ketju ostettu, josko se siinä pysyisi.